Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Tämä joudutti ratkaisua. Keisari antoi valtiopäivien tiedoksi, että koska se päätös, joka<br />
myönsi omantunnonvapauden, oli saanut aikaan suurta hämmennystä, keisari vaati sen<br />
purkamista. Tämä mielivaltainen toimenpide herätti evankelisissa kristityissä suuttumusta ja<br />
levottomuutta. Eräs sanoi: »Kristus on joutunut uudelleen Kaifaan ja Pilatuksen käsiin.»<br />
Katolilaiset tulivat entistä kiihkeämmiksi. Eräs kiivas paavin puolustaja sanoi: »Turkkilaiset<br />
ovat parempia kuin luterilaiset, sillä turkkilaiset ottavat vaarin paastopäivistä, mutta<br />
luterilaiset halveksivat niitä. Jos meidän olisi valittava Pyhän Raamatun ja kirkon vanhojen<br />
erehdysten välillä, me hylkäisimme edellisen.» Melanchthon sanoi: »Faber heittää joka<br />
päivä täydessä kokoussalissa meitä evankeliumin puolustajia kohti jonkin uuden<br />
kiven.»171 {AO7 170.2}<br />
Uskonnollinen suvaitsevaisuus oli lailla vahvistettu, ja evankeliset valtiot olivat<br />
päättäneet vastustaa oikeuksiensa loukkausta. Lutherin, joka vielä oli Wormsin julistuksen<br />
määräämän kirouksen alaisena, ei sallittu olla läsnä Speierissa; mutta hänen tilallaan olivat<br />
hänen työtoverinsa ja ne ruhtinaat, jotka Jumala oli kutsunut puolustamaan totuutta tässä<br />
vaikeassa tilanteessa. Saksin jalo Fredrik, Lutherin entinen suojelija, oli kuollut, mutta<br />
hänen veljensä ja seuraajansa, herttua Juhana, oli iloiten ottanut vastaan uskonpuhdistuksen,<br />
ja samalla kun hän oli rauhan ystävä, hän osoitti suurta rohkeutta ja tarmoa kaikissa uskon<br />
etuja koskevissa asioissa. {AO7 170.3}<br />
Päätös katolilaisten ehdotuksen mukaan<br />
Papit vaativat, että niiden valtioiden, jotka olivat omaksuneet uskonpuhdistuksen, oli<br />
ehdottomasti alistuttava Rooman tuomiovallan alle. Uskonpuhdistajat puolestaan vaativat<br />
heille aikaisemmin annettua vapautta. He eivät voineet suostua siihen, että Rooma jälleen<br />
ottaisi valvontaansa ne valtiot, jotka niin suuresti iloiten olivat vastaanottaneet Jumalan<br />
sanan. {AO7 170.4}<br />
Sovitteluratkaisuksi ehdotettiin viimein, että siellä, missä uskonpuhdistusta ei vielä ollut<br />
toimeenpantu, pidettäisiin tiukasti kiinni Wormsin julistuksesta ja että »niissä valtioissa,<br />
joissa kansa oli siitä poikennut ja joissa ei voitu vaatia sen noudattamista ilman kapinan<br />
vaaraa, ei kuitenkaan saisi panna toimeen mitään uusia muutoksia, ei saisi kosketella<br />
kiistanalaisia kysymyksiä, ei saisi estää messun viettämistä eikä tulisi sallia kenenkään<br />
katolilaisen ottaa vastaan Lutherin oppia».172 Valtiopäivät hyväksyivät tämän ehdotuksen<br />
paavia kannattavien pappien ja prelaattien suureksi mielihyväksi. {AO7 170.5}<br />
Jos tämä päätös saatettaisiin väkisin voimaan, »uskonpuhdistusta ei voitaisi laajentaa<br />
sinne, missä se vielä oli tuntematon, eikä vahvistaa siellä, missä se jo vaikutti».173<br />
Sananvapaus kiellettäisiin. Kääntymisiä ei sallittaisi. Näihin rajoituksiin ja kieltoihin<br />
vaadittiin uskonpuhdistuksen ystäviä viipymättä alistumaan. Maailman toivo näytti olevan<br />
sammumaisillaan. »Katolisen pappisvallan entiselleen saattaminen toisi varmasti takaisin<br />
entiset väärinkäytökset», ja helposti avautuisi tilaisuus tuhota täysin työ, jota uskonkiihko ja<br />
erimielisyys olivat jo niin kiivaasti järkyttäneet.»174 {AO7 171.1}<br />
131
Change language