Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Puhuessaan kuolleiden tilasta marttyyri Tyndale sanoi: »Tunnustan avoimesti, etten ole<br />
vakuuttunut siitä, että he jo ovat siinä täydellisessä kirkkaudessa, missä Kristus ja Jumalan<br />
valitut enkelit ovat, eikä se ole mikään osa uskostani. Sillä jos niin olisi, minusta näyttäisi<br />
turhalta saarnata ruumiin ylösnousemukses-ta.»378 {AO8 58.2}<br />
On kieltämätön tosiasia, että toivo ikuisen onnen saavuttamisesta kuolemassa on johtanut<br />
Raamatussa esitetyn ylösnousemusopin laajalle levinneeseen syrjäyttämiseen. Tohtori Adam<br />
Clarke huomautti tästä vaikutuksesta sanoessaan: »Ylösnousemusopilla näyttää olleen<br />
ensimmäisten kristittyjen keskuudessa paljon suurempi merkitys kuin sillä nykyään on.<br />
Mistä tämä johtuu? Apostolit teroittivat sitä alinomaa ja innoittivat sen avulla Jumalan<br />
seuraajia ahkeruuteen, kuuliaisuuteen ja tyytyväisyyteen, mutta heidän seuraajansa meidän<br />
aikanamme mainitsevat sen harvoin. Niin apostolit saarnasivat, ja niin en-simmäiset kristityt<br />
uskoivat, niin me saarnaamme ja niin meidän kuulijamme uskovat. Evankeliumissa ei ole<br />
korostetumpaa oppia eikä nykyisessä julistuksessa laiminlyödympää oppia.»379 {AO8<br />
58.3}<br />
Näin on jatkunut, kunnes ylös-nousemuksen kirkas totuus on melkein kokonaan<br />
hämärtynyt ja hävinnyt näkyvistä kristityssä maailmassa. Niinpä eräs huomattava<br />
uskonnollinen kirjailija kirjoittaa 1 Tess. 4: 13-18:ssa olevien Paavalin sanojen johdosta:<br />
»Kaikkea käytännössä tarvittavaa lohdutusta varten meillä on vanhurskaiden siunatun<br />
kuolemattomuuden oppi Herran toista tulemista koskevan epämääräisen opin asemesta.<br />
Kuollessamme Herra tulee meitä noutamaan. Sitä meidän tulee valvoen odottaa. Kuolleet<br />
ovat jo menneet kirkkauteen. He eivät odota pasuunan ääntä kutsumaan heitä tuomiolle ja<br />
autuuteen.» {AO8 58.4}<br />
Mutta lähtönsä edellä Jeesus ei sanonut opetuslapsilleen, että he tulisivat pian hänen<br />
tykönsä, vaan hän sanoi: »Minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka minä menen<br />
valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni» (Joh. 14: 2, 3). Ja Paavali<br />
kertoo meille lisäksi, että »itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen<br />
ja Ju-malan pasunan kuuluessa, ja Kris-tuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät,<br />
jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan<br />
pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa». Hän lisää:<br />
»Lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla» (1 Tess. 4: 16-18). Mikä suuri ero onkaan näiden<br />
loh-duttavien sanojen ja aikaisemmin lainattujen universalistipapin sanojen välillä. Viimeksi<br />
mainittu lohdutti surevia ystäviään vakuuttamalla, että miten syntinen vainaja lienee<br />
ollutkin, kun hän täällä veti viimeisen henkäyksen, hän oli pääsevä enkelien joukkoon.<br />
Paavali taas kiinnittää veljiensä huomion tulevaisuudessa tapahtuvaan Herran tuloon, jolloin<br />
haudan kahleet murretaan ja »Kris-tuksessa kuolleet» nousevat ian-kaikkiseen<br />
elämään. {AO8 58.5}<br />
376
Change language