Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Luku 23—Taivaallinen pyhäkkö<br />
Adventtiuskon perustuksena ja vahvimpana tukena oli ollut ilmoitus: »Kahtatuhatta<br />
kolmesataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa» [Engl. käänn.<br />
muk.: »pyhäkkö puhdistetaan»] (Dan. 8: 14). Nämä olivat tuttuja sanoja kaikille, jotka<br />
uskoivat Herran tulevan pian. Tuhannet toistivat tämän ennustuksen uskonsa tunnussanana.<br />
He tunsivat, että heidän valoisimmat odotuksensa ja rakkaimmat toiveensa riippuivat siinä<br />
esitetyistä tapahtumista. Näiden profeetallisten päivien oli osoitettu päättyvän syksyllä 1844.<br />
Yhdessä kaikkien muiden kristittyjen kanssa adventistit silloin otaksuivat, että maa tai jokin<br />
sen osa oli pyhäkkö. Heidän käsityksensä mukaan pyhäkön puhdistaminen merkitsi maan<br />
puhdistamista tulella viimeisenä suurena päivänä, ja tämä oli tapahtuva Kristuksen toisessa<br />
tulemisessa. Tämä vei siihen johtopäätökseen, että Kristus tulisi takaisin maan päälle<br />
vuonna 1844. {AO7 352.1}<br />
Mutta määrätty aika oli mennyt ohi, eikä Herra ollut tullut. Uskovaiset tiesivät, ettei<br />
Jumalan sana voinut raueta tyhjiin. Heidän selityksensä täytyi olla virheellinen; mutta missä<br />
oli virhe? Monet katkaisivat äkkiä vaikeasti avattavan solmun väittämällä, että ennustetut<br />
2300 päivää eivät päättyneetkään vuonna 1844. Väitteen tueksi ei voitu esittää muuta kuin<br />
se, että Kristus ei ollut tullut odotettuna aikana. He selittivät, että jos profeetalliset päivät<br />
olisivat päättyneet 1844, Kristus olisi silloin tullut puhdistamaan pyhäkön puhdistamalla<br />
maan tulella; mutta koska hän ei ollut tullut, eivät päivätkään olleet voineet silloin<br />
päättyä. {AO7 352.2}<br />
Täyttyneen aikaprofetian luotettavuus<br />
Tämän johtopäätöksen hyväksyminen olisi merkinnyt profeetallisia aikakausia koskevan<br />
aikaisemman laskelman hylkäämistä. Oli huomattu, että 2300 päivää alkoi syksyllä 457<br />
eKr., jolloin Artakserkseen käsky Jerusalemin jälleen rakentamisesta ja ennalleen<br />
saattamisesta astui voimaan. Kun tämä ajankohta otettiin lähtökohdaksi, vallitsi täydellinen<br />
sopusointu kaikkien niiden tapahtumain sovelluttamisessa, jotka oli ennustettu tämän<br />
ajanjakson selityksessä Dan. 9: 25-27. 69 viikkoa eli ensimmäiset 483 vuotta noista 2300<br />
vuodesta kestäisivät Messiaaseen, voideltuun ruhtinaaseen saakka. Kristuksen kaste ja<br />
Pyhän Hengen voitelu vuonna 27 jKr. täyttivät tarkalleen ennustuksen tämän kohdan.<br />
Messias surmattaisiin keskellä seitsemättäkymmenettä vuosiviikkoa. Kolme ja puoli vuotta<br />
kasteensa jälkeen Kristus ristiinnaulittiin keväällä vuonna 31 jKr. Seitsemänkymmenen<br />
viikon eli 490 vuoden oli määrä koskea erikoisesti juutalaisia. Tämän ajan päättyessä<br />
Juudan kansa lopullisesti hylkäsi Kristuksen ryhtymällä vainoamaan hänen opetuslapsiaan,<br />
ja apostolit kääntyivät pakanain puoleen vuonna 34 jKr. Silloin oli kulunut 490 vuotta, ja<br />
2300 vuodesta oli vielä jäljellä 1810 vuotta. Vuodesta 34 jKr. laskettuna 1810 vuotta ulottuu<br />
vuoteen 1844 jKr. »Sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa» eli puhdistetaan, kuten<br />
enkeli sanoi. Kaikki edellä käyvät ennustuksen yksityiskohdat olivat eittämättömästi<br />
toteutuneet ennustuksen ilmoittamina aikoina. {AO7 352.3}<br />
280
Change language