Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
tähden se uskottiin suureksi osaksi vaatimattomille maallikoille. Maamiehet jättivät<br />
peltonsa, käsityöläiset työkalunsa, kauppiaat tavaransa ja ammattimiehet paikkansa;<br />
kuitenkin työntekijäin määrä oli pieni verrattuna suoritettavaan työhön. Turmeltuneen<br />
kirkon tila ja jumalaton maailma olivat todellisten vartijain sydämen taakkana. He olivat<br />
valmiita näkemään vaivaa, kieltäytymään ja kärsimään voidakseen kutsua ihmisiä<br />
pelastuksen tielle johtavaan katumukseen. Saatanan vastustuksesta huolimatta työ edistyi<br />
jatkuvasti, ja useat tuhannet ottivat vastaan adventtitotuuden. {AO7 319.4}<br />
Kaikkialla kuului voimakas todistus, joka varoitti syntisiä sekä maailmanmielisiä että<br />
seurakunnan jäseniä, pakenemaan tulevaista vihaa. Johannes Kastajan, Kristuksen<br />
edelläkävijän, tavoin saarnaajat panivat kirveen puun juurelle ja kehottivat kaikkia<br />
tuottamaan parannuksen mukaista hedelmää. Heidän liikuttavat vetoomuksensa olivat<br />
huomiota herättävän vastakohtaisia niille rauhan ja turvallisuuden vakuutuksille, joita<br />
yleensä kuultiin saarnatuoleista. Kaikkialla, missä sanomaa julistettiin, se pani kansan<br />
liikkeelle. Raamatun yksinkertaiset, suorat todistukset, joihin liittyi Pyhän Hengen voima,<br />
olivat niin vakuuttavia, että vain harvat voivat ne kokonaan hylätä. Uskon tunnustajat<br />
heräsivät petollisesta huolettomuudestaan. He näkivät luopumuksensa, maailmallisuutensa,<br />
epäuskonsa, ylpeytensä ja itsekkyytensä. Monet etsivät Herraa katuen ja nöyrtyen. Heidän<br />
mielensä, joka oli kauan ollut kiintyneenä maallisiin asioihin, kiintyi nyt taivaallisiin.<br />
Heidän yllään oli Jumalan Henki, ja Jumalalle antautunein, nöyrin mielin he yhtyivät<br />
kaiuttamaan huutoa: »Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa<br />
hetki on tullut.» {AO7 320.1}<br />
Syntiset kysyivät itkien: »Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?» Ne, jotka olivat olleet<br />
epärehellisiä, halusivat hyvittää vääryytensä. Kaikki, jotka olivat löytäneet rauhan<br />
Kristuksessa, toivoivat hartaasti muidenkin osallistuvan samasta siunauksesta. Vanhempien<br />
sydän kääntyi heidän lastensa puoleen ja lasten sydän heidän vanhempiensa puoleen.<br />
Ylpeyden ja umpimielisyyden muodostamat esteet poistuivat. Vilpittömiä tunnustuksia<br />
tehtiin, ja perheen jäsenet työskentelivät lähimpiensä ja rakkaimpiensa pelastamiseksi.<br />
Usein kuului hartaan rukouksen ääni. Kaikkialla oli ahdistettuja, rukoilevia sieluja. Monet<br />
kamppailivat koko yön rukouksessa saadakseen vakuutuksen omien syntiensä<br />
anteeksiannosta tai anoen sukulaistensa ja naapureittensa kääntymyksen puolesta. {AO7<br />
320.2}<br />
Kaikista kansanluokista tuli kuulijoita adventistien kokouksiin. Rikkaat ja köyhät,<br />
ylhäiset ja alhaiset olivat erilaisista syistä halukkaat omakohtaisesti kuulemaan Kristuksen<br />
toisen tulemisen oppia. Herra piti vastustuksen hengen kurissa hänen palvelijainsa<br />
selittäessä uskonsa perusteita. Joskus välikappale oli heikko, mutta Jumalan Henki antoi<br />
totuudelle voimaa. Näissä kokouksissa tuntui pyhäin enkelien läsnäolo, ja joka päivä liittyi<br />
useita uskovien joukkoon. Syvän hiljaisuuden vallitessa suuret joukot kuuntelivat vakavia<br />
todistuksia Kristuksen pikaisesta tulemisesta. Taivas ja maa näyttivät lähestyvän toisiaan.<br />
Vanhat, nuoret ja keski-ikäiset tunsivat Jumalan voiman. Ihmiset palasivat kotiin kiitos ja<br />
250
Change language