Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
mielensä, niin etteivät he käsittäneet profeetan sanojen oikeata merkitystä. Toista temppeliä<br />
ei kunnioitettu Herran kirkkauden pilvellä vaan hänen elävällä läsnäolollaan, jossa<br />
jumaluuden koko täyteys asui ruumiillisesti, hänen, joka oli itse Jumala lihaan tulleena.<br />
»Kaikkien kansojen Toivo» oli todella tullut temppeliinsä, kun Nasaretin Mies opetti ja<br />
paransi sen pyhillä alueilla. Kristuksen läsnäolo ja se yksin kohotti toisen temppelin kunnian<br />
ensimmäistä suuremmaksi. Mutta Israel oli työntänyt luotaan taivaan tarjoaman Lahjan.<br />
Tuon nöyrän Opettajan mukana, joka sinä päivänä oli astunut ulos sen kultaisesta portista,<br />
temppelin kunnia oli kaikonnut iäksi. Vapahtajan sanat: »Teidän huoneenne on jäävä<br />
hyljätyksi» (Matt. 23: 38), olivat jo täyttyneet. {AO7 16.3}<br />
Opetuslapset valtasi kauhu ja hämmästys, kun he kuulivat Jeesuksen ennustavan<br />
temppelin tuhoa, ja he halusivat ymmärtää paremmin hänen sanojensa merkityksen. Yli<br />
neljänkymmenen vuoden ajan oli varoja, työtä ja arkkitehtonisia kykyjä käytetty<br />
säästelemättä temppelin loiston lisäämiseen. Herodes Suuri oli tuhlannut siihen sekä<br />
Rooman rikkauksia että Juudan aarteita, ja vieläpä maailmanvallan keisari oli rikastuttanut<br />
sitä omilla lahjoillaan. Temppelirakennuksen eräissä osissa oli käytetty miltei satumaisen<br />
suuria, valkeasta marmorista veistettyjä jykeviä lohkareita, jotka oli kuljetettu Roomasta tätä<br />
tarkoitusta varten. Niihin opetuslapset olivat kiinnittäneet Mestarinsa huomion sanoessaan:<br />
»Katso, millaiset kivet ja millaiset rakennukset!» (Mark. 13:1). {AO7 17.1}<br />
Jeesus vastasi näillä juhlallisilla ja hätkähdyttävillä sanoilla: »Totisesti minä sanon teille:<br />
tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta» (Matt. 24: 2). {AO7 17.2}<br />
Opetuslasten mielessä Jerusalemin hävitys liittyi Kristuksen tulemiseen ajallisessa<br />
kunniassa, jolloin hän istuisi yleismaailmallisen valtakunnan valtaistuimelle, rankaisisi<br />
paatuneita juutalaisia ja katkaisisi Rooman ikeen kansansa yltä. Herra oli sanonut heille<br />
tulevansa toisen kerran. Niinpä puhuttaessa Jerusalemia kohtaavista tuomioista heidän<br />
mieleensä tuli tuo tulemus, ja ollessaan kokoontuneina Vapahtajan ympärille Öljymäellä he<br />
kysyivät: »Milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?»<br />
(jae 3). {AO7 17.3}<br />
Tulevaisuus oli opetuslapsilta armollisesti peitetty. Jos he olisivat tuona hetkenä täysin<br />
tajunneet nuo kaksi kauhistavaa tosiasiaa - Lunastajan kärsimyksen ja kuoleman sekä heidän<br />
kaupunkinsa ja temppelinsä hävityksen he olisivat kauhusta lamautuneet. Kristus esitti heille<br />
pääpiirteet huomattavimmista tapahtumista, jotka esiintyisivät ennen ajan loppua. Hänen<br />
sanojaan ei silloin täysin ymmärretty, mutta niiden merkitys selviäisi sitä mukaa kuin hänen<br />
kansansa tarvitsisi niihin sisältyviä opetuksia. Hänen lausumansa ennustus oli<br />
merkitykseltään kaksinainen: samalla kun se viittasi Jerusalemin hävitykseen, se kuvaili<br />
myös viimeisen suuren päivän kauhuja. {AO7 17.4}<br />
Jeesus kertoi kuunteleville opetuslapsilleen tuomioista, jotka tulisivat lankeamaan<br />
luopuneen Israelin ylle, ja varsinkin siitä kostavasta rangaistuksesta, joka olisi seurauksena<br />
Messiaan hylkäämisestä ja ristiinnaulitsemisesta. Selvät merkit edeltäisivät tuota hirmuista<br />
11
Change language