Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
ylistys huulillaan, ja iloinen ääni kajahteli yön hiljaisuudessa. Ei kukaan näissä kokouksissa<br />
käynyt voi koskaan unohtaa noita mitä kiintoisimpia kokemuksia. {AO7 321.1}<br />
Vastustusta<br />
Määrätyn ajan ilmoittaminen Kristuksen tulemiselle herätti suurta vastustusta monella<br />
taholla, saarnatuolissa puhuvasta papista aina häikäilemättömimpään, taivasta uhmaavaan<br />
synnintekijään saakka. Tällöin täyttyivät ennustuksen sanat: »Viimeisinä Päivinä tulee<br />
pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on<br />
lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki<br />
pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta’» (2 Piet. 3: 3, 4). Monet, jotka tunnustivat<br />
rakastavansa Vapahtajaa, selittivät, etteivät he vastustaneet hänen toisen tulemisensa oppia;<br />
he vastustivat vain määrättyä aikaa. Mutta Jumalan kaikkinäkevä silmä luki heidän<br />
sydämensä ajatukset. He eivät halunneet kuulla Kristuksen tulosta tuomitsemaan maailmaa<br />
vanhurskaudessa. He olivat olleet uskottomia palvelijoita; heidän tekonsa eivät kestäisi<br />
sydämiä tutkivan Jumalan tarkastusta, ja he pelkäsivät kohdata Herraansa. Kristuksen<br />
ensimmäisen tulemisen aikana eläneiden juutalaisten tavoin he olivat valmistautumattomat<br />
vastaanottamaan Jeesusta. He eivät ainoastaan kieltäytyneet kuuntelemasta Raamatun selviä<br />
todistuksia vaan pilkkasivat niitä, jotka odottivat Herraa. Saatana ja hänen enkelinsä<br />
riemuitsivat sekä ivasivat Kristusta ja hänen pyhiä enkeleitään huomauttaen, että Kristuksen<br />
omiksi tunnustautuvat rakastivat häntä niin vähän, etteivät he toivoneet hänen<br />
ilmestymistään. {AO7 321.2}<br />
Miten adventistit torjuivat vastaväitteitä<br />
Kristuksen tulemista koskevan julistuksen hylkääjät esittivät useimmiten perustelunaan<br />
sanat: »Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan.» Raamatun sanat kuuluvat: »Mutta siitä<br />
päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä<br />
yksin» (Matt. 24: 36). Ne, jotka odottivat Herraa, selittivät tämän tekstin selvästi ja<br />
yhtäpitävästi muiden Raamatun tekstien kanssa sekä osoittivat, että heidän vastustajansa<br />
käyttivät sitä väärin. Nämä sanat Kristus lausui mieleenpainuvassa keskustelussaan<br />
opetuslastensa kanssa Öljymäellä jätettyään temppelin viimeisen kerran. Opetuslapset olivat<br />
kysyneet: »Mikä on sinun tulemukseksi ja maailman lopun merkki?» Jeesus ilmoitti heille<br />
merkkejä ja sanoi: »Kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä»<br />
(Matt. 24: 3, 33). Vapahtajan sanoja ei saa tulkita niin, että ne kumoavat hänen toiset<br />
sanansa. Vaikka kukaan ei tiedä hänen tulemisensa päivää ja hetkeä, meitä on opetettu ja<br />
meitä vaaditaan tietämään, milloin se on lähellä. Meitä on edelleen opetettu, että hänen<br />
varoituksensa hylkääminen ja hänen tulemisensa läheisyyttä koskevan sanoman kieltäminen<br />
tai laiminlyöminen on meille yhtä kohtalokasta kuin oli tietämättömyys vedenpaisumuksen<br />
alkamisesta Nooan päivinä eläneille ihmisille. Ja samassa luvussa oleva vertaus, joka vertaa<br />
uskollista ja uskotonta palvelijaa, tuomiten sen, joka sanoo sydämessään: »Minun Herrani<br />
viipyy», osoittaa, miten Kristus arvostelee ja palkitsee ne, joiden hän näkee valvovan ja<br />
251
Change language