Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
tehdä mitään sellaista, mikä suosittelisi sitä Jumalalle. Ristiinnaulitun ja ylösnousseen<br />
Vapahtajan ansiot ovat kristillisen uskon perustus. Sielun riippuvuus Kristuksesta on yhtä<br />
todellinen ja sen yhteyden häneen täytyy olla yhtä läheinen kuin jäsenen yhteys ruumiiseen<br />
ja oksan yhteys viinipuuhun. {AO7 58.2}<br />
Paavien ja pappien opetukset olivat johtaneet ihmisiä pitämään Jumalan ja myös<br />
Kristuksen luonnetta ankarana, synkkänä ja tylynä. Vapahtajan esitettiin olevan niin vailla<br />
myötätuntoa langenneessa tilassa olevaa ihmistä kohtaan, että tämän täytyi turvautua<br />
pappien ja pyhimysten välitykseen. Ne, joiden mielen Jumalan sana oli valaissut, halusivat<br />
kohdistaa näiden sielujen huomion Jeesukseen, heidän säälivään, rakastavaan<br />
Vapahtajaansa, joka seisoo ojennetuin käsin ja pyytää kaikkia tulemaan syntikuormineen,<br />
huolineen ja vaivoineen hänen luokseen. He halusivat poistaa ne esteet, jotka saatana oli<br />
asettanut, etteivät ihmiset näkisi lupauksia ja etteivät he tulisi suoraan Jumalan luo<br />
tunnustamaan syntejään eivätkä saisi anteeksiantoa ja rauhaa. {AO7 58.3}<br />
Valdolaisten lähetyssaarnaajat julistivat innokkaasti evankeliumin kallisarvoisia totuuksia<br />
etsiville sieluille. He esittivät varovasti hyvin huolellisesti kopioituja Pyhän Raamatun osia.<br />
Heidän suurin ilonsa oli antaa toivoa tunnollisille, synnin vaivaamille sieluille, jotka voivat<br />
nähdä vain koston Jumalan odottamassa oikeuden toimittamista. Vapisevin huulin ja<br />
kyynelsilmin, usein polvillaan, he esittivät veljilleen ne kalliit lupaukset, jotka ilmaisevat<br />
syntisen ainoan toivon. Siten totuuden valo tunkeutui moneen pimentyneeseen mieleen ja<br />
työnsi pois synkkyyden pilviä, kunnes Vanhurskauden aurinko valaisi sydämen parantavilla<br />
säteillään. Usein kävi niin, että jokin Raamatun osa luettiin uudelleen ja yhä uudelleen, kun<br />
kuulijat halusivat sen toistamista, ikään kuin olisivat pyrkineet varmuuteen siitä, että olivat<br />
kuulleet oikein. Erityisesti toivottiin seuraavien kohtien toistamista: »Jeesuksen Kristuksen,<br />
hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä» (1 Joh. 1: 7). »Ja niinkuin Mooses<br />
ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka<br />
häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä» (Joh. 3:14,15). {AO7 59.1}<br />
Monet vapautuivat Rooman vaatimuksista. He näkivät, kuinka turhaa on ihmisten tai<br />
enkelien välitystyö syntisen hyväksi. Kun totinen valo pääsi valaisemaan heidän mieltään,<br />
he huudahtivat iloiten: »Kristus on minun pappini; hänen verensä on minun uhrini; hänen<br />
alttarinsa on minun rippituolini.» He heittäytyivät kokonaan Jeesuksen ansioiden varaan<br />
toistaen sanoja: »Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen» (Hebr. 11: 6). »Sillä ei ole<br />
taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman» (Ap.t. 4:<br />
12). {AO7 59.2}<br />
Vakuutus Vapahtajan rakkaudesta näytti liian suurelta joidenkuiden näiden köyhien,<br />
myrskyn heittelemien sielujen käsityskyvylle. Niin suuri oli sen tuoma vapautus; sellainen<br />
valovirta vuoti heidän ylitseen, että he näyttivät siirtyneen taivaaseen. Heidän kätensä oli<br />
pantu luottavasti Kristuksen käteen; heidän jalkansa olivat asetetut ikiaikojen kalliolle.<br />
45
Change language