Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
kierrelleet ympäri puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä - he, jotka olivat liian<br />
hyviä tälle maailmalle he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa»<br />
(Hebr. 11: 37, 38). Katakombit tarjosivat suojan tuhansille. Rooman kukkuloiden alle,<br />
kaupungin ulkopuolelle, oli kaivettu pitkiä käytäviä, ja niiden pimeä, mutkikas verkosto<br />
ulottui monia kilometrejä kaupungin muurien ulkopuolelle. Näihin maanalaisiin<br />
pakopaikkoihin Kristuksen seuraajat hautasivat vainajansa; niistä he myös vainojen ja<br />
lainsuojattomuutensa aikana löysivät kotinsa. Kun suuri elämän Antaja kerran herättää ne,<br />
jotka ovat hyvän taistelun taistelleet, monet Kristuksen tähden marttyyrikuoleman kärsineet<br />
nousevat ylös noista synkistä loukoista. {AO7 30.1}<br />
Evankeliumi leviää vainosta huolimatta<br />
Ankarimpienkin vainojen aikana nämä Jeesuksen todistajat säilyttivät uskonsa<br />
tahrattomana. Vaikka heiltä riistettiin elämän välttämättömimmätkin ehdot, vieläpä<br />
auringonvalokin, ja heidän oli pidettävä maan pimeää mutta ystävällistä helmaa kotinaan, he<br />
eivät lausuneet yhtäkään valituksen sanaa. Uskon, kärsivällisyyden ja toivon sanoilla he<br />
rohkaisivat toisiaan kestämään puutetta ja kärsimyksiä. Kaikkien maallisten lahjojen<br />
menetys ei saanut heitä kieltämään uskoaan Kristukseen. Koettelemukset ja vainot johtivat<br />
heitä vain lähemmäksi luvattua lepoa ja palkintoa. {AO7 31.1}<br />
Kuten Jumalan palvelijat muinoin hekin »ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole<br />
ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen» (Hebr. 11: 35). He<br />
muistelivat Mestarinsa sanoja, joiden mukaan heidän tulisi iloita joutuessaan vainottaviksi<br />
Kristuksen tähden ja että heidän palkkansa tulisi olemaan suuri taivaissa, sillä samoin oli<br />
vainottu profeettojakin ennen heitä. He iloitsivat siitä, että heidät katsottiin arvollisiksi<br />
kärsimään totuuden tähden, ja voittolaulut kohosivat räiskyvien liekkien keskeltä.<br />
Katsoessaan uskossa ylöspäin he näkivät Kristuksen ja enkeleiden taivaan kartanoissa<br />
seuraavan mitä syvimmin kiinnostuneina ja myötätuntoisina heidän lujuuttaan. Jumalan<br />
valtaistuimelta kuului ääni: »Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän<br />
kruunun» (Ilm. 2:10). {AO7 31.2}<br />
Saatanan yritykset tuhota Kristuksen seurakunta väkivalloin osoittautuivat<br />
tuloksettomiksi. Suuri taistelu, jossa nämä Jeesuksen opetuslapset uhrasivat henkensä, ei<br />
päättynyt näiden uskollisten valonkantajien kaatuessa vartiopaikalleen. Tappio merkitsi<br />
heille voittoa. Jumalan työntekijät surmattiin, mutta hänen työnsä eteni. Evankeliumi jatkoi<br />
leviämistään ja sen kannattajat lisääntyivät. Se valloitti alueita, joihin Rooman kotkatkaan<br />
eivät kyenneet lentämään. Eräs kristitty, joka nuhteli pakanallisia hallitsijoita siitä, että nämä<br />
kehottivat jatkamaan vainoa, sanoi: Te voitte »tappaa meitä, kiduttaa meitä, tuomita meitä. -<br />
- Teidän vääryytenne on todiste meidän viattomuudestamme. -- Eikä teidän julmuutenne<br />
hyödytä mitään». Se oli vain omiaan tuomaan toisia heidän joukkoonsa. »Mitä enemmän<br />
meitä surmaatte, sitä enemmän joukkomme kasvaa; kristittyjen veri on siemen.»4 {AO7<br />
31.3}<br />
22
Change language