Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Rooman paaviin. Sen sijaan, että syntien anteeksiantamuksen ja ikuisen pelastuksen toivo<br />
olisi pantu Jumalan Poikaan, kansa katsoi paaviin sekä pappeihin ja prelaatteihin, joille<br />
paavi oli jakanut valtaansa. Kansalle opetettiin, että paavi on heidän maanpäällinen<br />
välittäjänsä ja ettei kukaan voisi lähestyä Jumalaa paitsi hänen kauttaan, ja vieläpä että hän<br />
oli heille Jumalan asemassa ja että häntä sen vuoksi oli sokeasti toteltava. Hänen<br />
määräyksestään poikkeaminen oli riittävä syy rikkojien sieluun ja ruumiiseen kohdistuvalle<br />
ankarimmalle mahdolliselle rangaistukselle. Näin ihmisten mieli käännettiin pois Jumalasta<br />
erehtyviin, puutteellisiin ja syntisiin ihmisiin; ei, enemmän: itseensä pimeyden ruhtinaaseen,<br />
joka heidän kauttaan harjoitti valtaansa. Synti oli naamioitu pyhyyden vaippaan. Kun<br />
kirjoitukset syrjäytetään ja ihminen alkaa pitää itseään erinomaisena, emme voi odottaa<br />
muuta kuin petoksia, vilppiä ja jumalattomuutta. Inhimillisten lakien ja perinnäissääntöjen<br />
korottamisen yhteydessä ilmeni se turmelus, joka aina on seurauksena Jumalan lain<br />
syrjäyttämisestä. {AO7 43.1}<br />
Ne olivat vaarallisia aikoja Kristuksen seurakunnalle. Uskollisia valonkantajia oli<br />
todellakin vain muutamia. Vaikka totuus ei ollutkaan täysin ilman todistajia, näytti<br />
kuitenkin ajoittain siltä, että erehdykset ja taikausko täysin voittaisivat ja että tosi uskonto<br />
olisi tuomittu täysin häviämään maan päältä. Evankeliumi oli kadotettu näkyvistä, mutta<br />
uskonnon muodot olivat mitä moninaisimpia, ja kansa oli ankarien vaatimusten<br />
rasittama. {AO7 43.2}<br />
Kansaa ei opetettu ainoastaan katsomaan paaviin välimiehenään vaan luottamaan omiin<br />
töihinsä syntiensä sovittamiseksi. Pitkät pyhiinvaellusmatkat, katumusharjoitukset,<br />
pyhäinjäännösten palvelus, kirkkojen, pyhäkköjen ja alttareiden pystyttäminen, suurten<br />
rahasummien maksaminen kirkolle nämä ja monet muut samankaltaiset teot otettiin<br />
käytäntöön Jumalan vihan tyynnyttämiseksi ja hänen mielisuosionsa hankkimiseksi, aivan<br />
kuin Jumala olisi ihmisten kaltainen, joka suuttuisi pikkuasioista ja jota pitäisi lepyttää<br />
lahjoilla tai katumusharjoituksilla! {AO7 44.1}<br />
Kirkon suuri valta<br />
Huolimatta Rooman kirkon johtomiestenkin keskuudessa vallitsevista paheista kirkon<br />
vaikutus näytti jatkuvasti kasvavan. Kahdeksannen vuosisadan lopulla paavin kannattajat<br />
väittivät, että kirkon alkuaikoina Rooman piispoilla oli ollut sama hengellinen valta, jonka<br />
he nyt väittivät omistavansa. Tämän väitteen vahvistamiseksi oli tehtävä jotakin, mikä<br />
saattaisi sen näyttämään luotettavalta, ja tähän olikin valheen isällä keinot valmiina. Munkit<br />
väärentelivät vanhoja asiakirjoja. Löydettiin aikaisemmin tuntemattomia kirkolliskokousten<br />
määräyksiä, jotka vahvistivat paavin ylivallan varhaisimmista ajoista lähtien. Ja kirkko, joka<br />
oli hylännyt totuuden, vastaanotti mielihyvin nämä petokset.9 {AO7 44.2}<br />
Muutamat uskolliset oikealle perustukselle rakentajat (1 Kor. 3: 10, 11) hämmentyivät ja<br />
estyivät työssään väärien oppien kasatessa törkyä heidän tielleen. Kuten Jerusalemin<br />
muurien rakentajat Nehemian päivinä muutamat olivat valmiita sanomaan:<br />
32
Change language