Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
näyttävillä neuvoillaan koettivat vahvistaa valtakuntaansa. ’ Ju mala siirtää vuoret, eivätkä<br />
he sitä tiedä.’»116 {AO7 134.2}<br />
Luther oli puhunut saksan kielellä, ja nyt häntä kehotettiin tois tamaan sama latinan<br />
kielellä. Vaikka hän oli väsynyt edellisestä suorituksestaan, hän suostui ja piti uudelleen<br />
puheensa, yhtä selvästi ja voimakkaasti kuin ensimmäiselläkin kerralla. Jumalan kaitselmus<br />
johti tätä asiaa. Useat ruhtinaat olivat niin erehdyksen ja taikauskon sokaisemia, etteivät he<br />
ensimmäisellä kerralla havainneet Lutherin todistelun pätevyyttä, mutta kun puhe toistettiin,<br />
he tajusivat selvästi kaikki esitetyt kohdat. {AO7 134.3}<br />
Ne, jotka itsepintaisesti sulkivat silmänsä valolta eivätkä halunneet ottaa vastaan totuutta,<br />
katkeroituivat Lutherin voimallisista sanoista. Kun hän oli lopettanut puheensa, sanoi<br />
valtiopäivien puhemies vihaisesti: »Sinä et ole vastannut sinulle tehtyyn kysymykseen. —<br />
Sinun on annettava selvä ja täsmällinen vastaus. Tahdotko peruuttaa vai etkö?» {AO7<br />
134.4}<br />
Uskonpuhdistaja vastasi: »Koska Teidän Keisarillinen Majesteettinne ja Teidän<br />
ruhtinaalliset Ylhäisyytenne vaativat minulta selvää, yksinkertaista ja täsmällistä vastausta,<br />
minä annan teille sellaisen, ja se on tämä: ’Minä en voi jättää uskoani paavin tai<br />
kirkolliskokousten määrättäväksi, koska on päivän selvää, että molemmat ovat usein<br />
erehtyneet ja olleet toisiaan vastaan. Jos näin ollen minulle ei Raamatun todistuksilla tai<br />
selvillä järkisyillä näytetä, että olen erehtynyt, ottaen huomioon myös minun lainaamani<br />
kohdat, ja näin sidota minun omaatuntoani Jumalan sanalla,minä en voi enkä tahdo<br />
peruuttaa,sillä kristityn on vaarallista puhua omaatuntoaan vastaan. Tässä seison, muuta en<br />
voi. Jumala minua auttakoon. Amen.’»117 {AO7 134.5}<br />
Niin seisoi tämä hurskas mies Jumalan sanan lujalla perustuksella. Taivaallinen valo<br />
kirkasti hänen kasvojaan. Hänen suuruutensa ja puhdas luonteensa, hänen sydämensä rauha<br />
ja ilo olivat kaikkien havaittavissa, kun hän puhui valheen valtaa vastaan ja todisti sen uskon<br />
paremmuudesta, joka voittaa maailman. {AO7 135.1}<br />
Kaikki läsnäolijat olivat hetkisen äänettöminä hämmästyksestä. Antaessaan ensimmäisen<br />
vastauksensa Luther oli puhunut matalalla äänellä ja esiintynyt kunnioittavasti, melkeinpä<br />
alistuvasti Paavin kannattajat olivat selittäneet tämän osoittavan, että hänen rohkeutensa<br />
alkoi pettää. He pitivät hänen lykkäämispyyntöään peruutuksen alkuvaiheena. Itse Kaarle oli<br />
puoliksi halveksien pannut merkille munkin riutuneen olemuksen, hänen vaatimattoman<br />
pukunsa ja yksinkertaisen puheensa sekä vakuuttanut: »Tuo munkki ei koskaan tee minusta<br />
kerettiläistä.» Hänen nyt osoittamansa rohkeus ja lujuus samoin kuin hänen todistelunsa<br />
pätevyys ja selvyys löi kaikki puolueet hämmästyksellä. Keisari huudahti ihmeissään: »Tuo<br />
munkki puhuu rohkeasti ja päättävästi.» Useat Saksan ruhtinaista katselivat ylpeyden ja ilon<br />
valtaamina tätä kansakuntansa edustajaa. {AO7 135.2}<br />
104
Change language