Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
1500-ja 1600-luvulla jättää seurakuntansa, ja monet, sekä papit että maallikot, joutuivat<br />
maksamaan sakkoja, kärsimään vankeutta, kidutusta ja marttyyrikuoleman. {AO7 378.1}<br />
Luopumus johti varhaisseurakunnan etsimään apua maalliselta vallalta, ja tämä valmisti<br />
tietä paavinvallalle eli pedolle. Paavali sanoo: »Se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin<br />
tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy» (2 Tess. 2: 3). Samoin kirkossa tapahtuva<br />
luopumus valmistaa tietä pedon kuvalle. {AO7 379.1}<br />
Raamattu todistaa, että ennen Herran tuloa vallitsee samanlainen uskonnollinen rappiotila<br />
kuin ensimmäisinä vuosisatoina. »Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset<br />
ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen<br />
tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita,<br />
hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa<br />
enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät<br />
sen voiman» (2 Tim. 3: 1-5). »Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat<br />
uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja» (1 Tim. 4: 1). Saatana on<br />
vaikuttava »valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden<br />
viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta<br />
totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen,<br />
niin että he uskovat valheen» (2 Tess. 2: 9-11). Kun tämä jumalattomuuden tila saavutetaan,<br />
seuraa samoja ilmiöitä kuin ensimmäisinäkin vuosisatoina. {AO7 379.2}<br />
Monet katsovat sen suuren eroavuuden, joka ilmenee protestanttisten kirkkokuntien<br />
opeissa, ratkaisevasti osoittavan, ettei milloinkaan voida aikaansaada tässä asiassa<br />
yhdenmukaisuutta. Mutta protestanttisissa kirkkokunnissa on vuosia ollut voimakas ja<br />
kasvava pyrkimys muodostaa liitto yhteisten opinkohtien perusteella. Tällaisen liiton<br />
saamiseksi on tietysti erimielisyyttä aiheuttavien kysymysten käsittelystä luovuttava,<br />
olivatpa ne Raamatun näkökulmasta miten tärkeitä tahansa. {AO7 379.3}<br />
Charles Beecher selitti eräässä saarnassaan vuonna 1846, että »evankelisten,<br />
protestanttisten kirkkokuntien saarnaajat eivät ainoastaan valmistu hirveän ihmispelon<br />
puristuksessa, vaan myös elävät, liikkuvat ja hengittävät sellaisessa perinpohjin<br />
turmeltuneessa ilmapiirissä, missä heidän luonteensa huonoja puolia alati vaaditaan<br />
vaientamaan totuutta ja kumartamaan luopumuksen voimaa. Eikö Rooman kirkolle käynyt<br />
tällä tavalla? Emmekö elä uudelleen sen elämää? Ja mitä näemme läheisessä<br />
tulevaisuudessa? Jälleen yleisen kirkolliskokouksen! Maailmankokouksen! Evankelisen<br />
liiton ja yleismaailmallisen uskontunnustuksen!»373 Kun tämä saavutetaan, silloin<br />
täydelliseen yhtenäisyyteen pyrittäessä on vain yksi askel väkivallan käyttöön. {AO7 379.4}<br />
Kun Yhdysvaltain johtavat kirkkokunnat yhteisiin opinkohtiin perustuvana liittona<br />
taivuttavat valtion pakkokeinoin saattamaan voimaan niiden määräykset ja tukemaan niiden<br />
omaksumaa käytäntöä, silloin protestanttinen Amerikka on tehnyt roomalaiskatolisen<br />
303
Change language