Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Matteuksen 25. luvun vertauksessa odotuksen ja unen aikaa seuraa yljän saapuminen.<br />
Tämä oli sopusoinnussa sekä profetiasta että esikuvista juuri esitettyjen todisteiden kanssa.<br />
Todisteet näyttivät täysin vakuuttavilta, ja tuhannet uskovaiset kaiuttivat »keskiyön<br />
huutoa». {AO7 345.3}<br />
Vuoksiaallon tavoin liike kulki yli maan. Se levisi kaupungista kaupunkiin ja kylästä<br />
kylään, maan syrjäisimpiinkin paikkoihin, kunnes Jumalan odottava kansa oli täysin<br />
hereillä. Kiihkomielisyys katosi tämän julistuksen tieltä niin kuin varhainen huurre<br />
nousevan auringon edestä. Uskovaisten epäily ja neuvottomuus katosivat; toivo ja rohkeus<br />
elähdyttivät heidän mieltään. Liike oli vapaa niistä äärimmäisyyksistä, joita aina ilmenee<br />
ihmisten suuresti innostuessa ilman Jumalan sanan ja Hengen hillitsevää vaikutusta. Se oli<br />
luonteeltaan samanlaista kuin ne nöyrtymisen ja Herran luokse palaamisen ajat, jotka<br />
muinaisen Israelin keskuudessa seurasivat hänen palvelijainsa julistamia varoitussanomia.<br />
Sillä oli ne tuntomerkit, jotka ovat ominaisia Jumalan työlle kaikkina aikoina. Haltioitumista<br />
ei sanottavasti ollut, vaan pikemmin syvää sydämen tutkimista, syntien tunnustamista ja<br />
maailmasta luopumista. Kamppailevien sielujen taakkana oli valmistautuminen kohtaamaan<br />
Herraa. Oli kestävää rukousta, johon liittyi ehdoton antautuminen Jumalalle. {AO7 345.4}<br />
Tätä liikettä kuvaillessaan Miller sanoi: »Mitään suuren ilon ilmaisua ei esiinny; se on<br />
aivan kuin pidätetty sitä hetkeä varten, jolloin taivas ja maa yhdessä iloitsevat<br />
sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla. Ei kuulu mitään huutoa; sekin on säästetty siihen<br />
hetkeen, jolloin huuto kuuluu taivaasta. Laulajat ovat hiljaa; he odottavat yhtymistä<br />
enkelijoukkoihin, taivaan kuoroon. Tunteet eivät iske yhteen; koko joukossa on yksi sydän<br />
ja yksi sielu.»363 {AO7 346.1}<br />
Eräs toinen liikkeessä mukana ollut todisti: »Se sai kaikkialla aikaan syvää sydämen<br />
tutkimista ja sielun nöyrtymistä taivaan Jumalan edessä. Se vieroitti tämän maailman<br />
asioista, poisti riidat ja vihamielisyydet sekä sai ihmiset tunnustamaan rikoksensa,<br />
nöyrtymään Jumalan edessä ja katuvin, murtunein sydämin rukoilemaan häneltä armoa ja<br />
anteeksiantoa. Se sai aikaan sellaista itsensä nöyryyttämistä, mitä emme koskaan ennen<br />
olleet nähneet. Sopusoinnussa sen kehotuksen kanssa, jonka Jumala antoi Jooelin kautta<br />
Herran suurta päivää lähellä olevalle ajalle, liike johti ihmiset repimään rikki sydämensä,<br />
eikä vaatteitaan, ja kääntymään Herran tykö paastoten, itkien ja valittaen’: Sakarjan kautta<br />
antamansa sanan mukaan Jumala vuodatti armon ja rukouksen hengen lastensa ylle. He<br />
katsoivat häneen, jonka he olivat lävistäneet. Maassa oli suuret valittajaiset, ja ne, jotka<br />
odottivat Herraa, nöyryyttivät sydämensä hänen edessään.»364 {AO7 346.2}<br />
Kaikista suurista uskonnollisista liikkeistä apostolien ajasta lähtien ei mikään ole ollut<br />
vapaampi inhimillisistä puutteellisuuksista ja saatanan juonista kuin syksyn 1844 liike.<br />
Vielä nytkin, monen vuoden perästä, tässä liikkeessä mukana olleet ja totuudessa lujina<br />
pysyneet tuntevat tuon siunauksellisen toiminnan pyhän vaikutuksen ja todistavat sen olleen<br />
Jumalasta.* {AO7 346.3}<br />
274
Change language