Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Luku 4—Valdolaiset<br />
Sen pimeyden keskellä, joka peitti maan paavien ylivallan pitkänä aikakautena, ei<br />
totuuden valoa voitu kokonaan sammuttaa. Aina oli todistajia Jumalan puolesta, ihmisiä,<br />
jotka uskoivat Kristuksen olevan ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, jotka pitivät<br />
Raamattua ainoana elämän ohjeena ja jotka pyhittivät oikean lepopäivän. Myöhemmät<br />
sukupolvet eivät milloinkaan ymmärrä, kuinka suuressa kiitollisuudenvelassa maailma on<br />
näille ihmisille. Heidät leimattiin kerettiläisiksi, heidän vaikuttimiensa kimppuun hyökättiin,<br />
heidän luonnettaan parjattiin, heidän kirjoituksensa takavarikoitiin, tulkittiin väärin tai<br />
typisteltiin. He pysyivät kuitenkin lujina ja säilyttivät uskonsa puhtaana sekä jättivät sen<br />
pyhänä perintönä tuleville sukupolville. {AO7 48.1}<br />
Jumalan kansan historia Rooman ylivallan pimeiltä ajoilta on kirjoitettuna taivaassa,<br />
mutta ihmisten muistiinpanoissa sillä on vähän tilaa. Heidän olemassaolostaan voi löytää<br />
harvoja muistiinpanoja, lukuunottamatta heidän vainoojainsa syytöksissä olevia. Rooman<br />
menettelytapoihin kuului poistaa kaikki merkit siitä, että poikettiin sen opeista ja<br />
määräyksistä. Kaiken harhaoppisuuden, koskipa se sitten ihmisiä tai kirjoituksia, se koetti<br />
hävittää. Epäilyn ilmaukset tai kyselyt paavillisten opinkappaleiden arvovallasta olivat<br />
riittävät syyt hengen menettämiseen, oli sitten kysymyksessä rikas tai köyhä, ylhäinen tai<br />
alhainen. Rooma koetti hävittää myös jokaisen kirjallisen ilmaisun julmuudestaan toisin<br />
ajattelevia kohtaan. Paavillisissa neuvotteluissa määrättiin sellaisia tietoja sisältävät kirjat ja<br />
kirjoitelmat poltettaviksi. Ennen kirjapainotaidon keksimistä oli kirjojen lukumäärä pieni ja<br />
niiden asu sellainen, että niitä oli vaikea säilyttää. Sen tähden Rooman kirkon oli helppo<br />
toteuttaa aikeensa. {AO7 48.2}<br />
Ei mikään seurakunta Rooman tuomiovallan alueella saanut kauan häiritsemättä nauttia<br />
omantunnonvapautta. Niin pian kuin paavin kirkko oli saanut vallan, se kohotti kätensä<br />
musertaakseen kaikki, jotka kieltäytyivät tunnustamasta sen herruutta, ja seurakunta toisensa<br />
jälkeen alistui sen vallan alle. {AO7 48.3}<br />
Skotlannin alkuperäisen kristillisyyden tuhoaminen<br />
Isossa-Britanniassa oli alkuperäinen kristillisyys juurtunut sangen varhain. Evankeliumia,<br />
jonka britit ottivat vastaan ensimmäisinä vuosisatoina, Rooman luopumus ei ollut vielä<br />
turmellut. Pakanallisten keisarien vaino, joka ulottui näille kaukaisillekin rannoille, oli ainoa<br />
lahja, jonka Britannian ensimmäiset seurakunnat saivat Roomalta. Monet kristityt, jotka<br />
pakenivat vainon tähden Englannista, löysivät turvapaikan Skotlannista. Sieltä totuus vietiin<br />
Irlantiin, ja kaikissa näissä maissa se otettiin iloiten vastaan. {AO7 49.1}<br />
Kun saksit tunkeutuivat Britanniaan, pakanuus sai johtovallan. Voittajat pitivät arvoaan<br />
alentavana ottaa vastaan opetusta orjiltaan, ja kristittyjen oli pakko vetäytyä vuorille ja<br />
autioille kangasmaille. Valo kuitenkin loisti jatkuvasti oltuaan jonkin aikaa kätkettynä.<br />
Skotlannissa se loisti sata vuotta myöhemmin niin kirkkaasti, että se valaisi kaukaisiakin<br />
37
Change language