Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Froment alkoi työnsä opettajana. Niitä totuuksia, joita hän opetti lapsille koulussa, nämä<br />
kertasivat kotona. Pian vanhemmat tulivat kuulemaan raamatunselityksiä, kunnes<br />
luokkahuone täyttyi tarkkaavaisista kuulijoista. Uusia testamentteja ja kirjasia jaettiin<br />
maksutta, ja niitä lukivat monet, jotka eivät uskaltaneet julkisesti tulla kuuntelemaan uusia<br />
oppeja. Jonkin ajan kuluttua tämänkin työntekijän täytyi paeta, mutta hänen julistamansa<br />
totuudet olivat saaneet kansasta otteen. Uskonpuhdistus oli pantu alulle, ja se vahvistui sekä<br />
laajeni. Saarnaajat palasivat takaisin, ja heidän työskentelynsä kautta protestanttinen<br />
jumalanpalvelus lopulta vakiintui Genevessä. {AO7 199.3}<br />
Calvin tulee Geneveen<br />
Kaupunki oli jo ilmoittanut olevansa uskonpuhdistuksen puolella, kun Calvin monien<br />
vaellusten ja vaiheiden jälkeen tuli sen porttien sisäpuolelle. Hän oli palaamassa viimeiseltä<br />
matkalta syntymäseudulleen ja oli menossa Baseliin, kun sai tietää Kaarle V:n armeijan<br />
miehittäneen tien, ja hänen täytyi kulkea kiertotietä Geneven kautta. {AO7 200.1}<br />
Tässä matkassa Farel näki Jumalan johdatuksen. Vaikka Geneve oli vastaanottanut<br />
puhdistetun opin, siellä oli kuitenkin vielä tehtävänä suuri työ. Ihmiset eivät käänny Jumalan<br />
puoleen yhteisönä vaan yksilöinä. Uudestisyntymisen saa sydämessä ja omassatunnossa<br />
aikaan Pyhän Hengen voima eivätkä neuvostojen päätökset. Vaikka Geneven kansa oli<br />
hylännyt Rooman arvovallan, se ei kuitenkaan ollut yhtä valmis hylkäämään sen hallitessa<br />
kukoistaneita paheita. Evankeliumin puhtaiden periaatteiden juurruttaminen tähän<br />
kaupunkiin ja sen asukkaiden valmistaminen arvokkaalla tavalla täyttämään se asema, johon<br />
Kaitselmus näytti heidät kutsuneen, ei ollut helppo tehtävä. {AO7 200.2}<br />
Farel piti varmana, että hän oli Calvinissa löytänyt miehen, jonka hän voisi ottaa<br />
työkumppanikseen tähän työhön. Jumalan nimessä hän pyytämällä pyysi tuota nuorta<br />
evankelistaa jäämään Geneveen ja työskentelemään siellä. Calvin hämmästyi ja halusi pysyä<br />
syrjässä. Arkana ja rauhaa rakastavana hän ei halunnut joutua yhteyteen geneveläisten<br />
rohkean, itsenäisen ja vieläpä väkivaltaisen hengen kanssa. Myös heikon terveytensä ja<br />
tutkimusharrastuksensa tähden hän kaipasi hiljaisuutta. Hän uskoi voivansa parhaiten<br />
hyödyttää uskonpuhdistuksen asiaa kynällään ja toivoi löytävänsä rauhallisen<br />
opiskelupaikan, josta käsin hän kirjapainon välityksellä voisi opettaa ja vahvistaa<br />
seurakuntia. Mutta Farelin juhlallinen kehotus tuntui hänestä taivaan kutsulta, eikä hän<br />
uskaltanut kieltäytyä sitä noudattamasta. Hänestä näytti, kuten hän sanoi, »että Jumala<br />
ojensi kätensä alas taivaasta, tarttui häneen ja kiinnitti hänet peruuttamattomasti siihen<br />
paikkaan, josta hän niin kiihkeästi olisi halunnut lähteä».222 {AO7 202.1}<br />
Jesuiitat, Rooman uusi ase<br />
Tähän aikaan protestanttien asema oli hyvin vaarallinen. Paavin kiroukset jylisivät<br />
Geneveä vastaan, ja mahtavat kansat uhkasivat hävittää sen. Kuinka tämä pieni kaupunki<br />
voisi vastustaa mahtavaa pappisvaltaa, joka niin usein oli pakottanut kuninkaat ja keisaritkin<br />
155
Change language