Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikana pyhän kaupungin papit ja kirjanoppineet, joille<br />
Jumalan profeetallinen sana oli uskottu, olisivat voineet huomata ajan merkit ja julistaa<br />
luvatun Messiaan tulemista. Miikan ennustus osoitti hänen syntymäpaikkansa (Miika 5: 1),<br />
ja Daniel ilmoitti hänen tulemisensa ajan (Dan. 9: 25). Jumala oli antanut nämä ennustukset<br />
juutalaisten johtajien haltuun. Sen tähden he eivät voineet millään itseään puolustaa, jos<br />
eivät tietäneet ja julistaneet kansalle, että Messiaan tuleminen oli käsillä. Heidän<br />
tietämättömyytensä oli synnillisen laiminlyönnin seuraus. Juutalaiset rakensivat<br />
muistomerkkejä surmatuille Jumalan profeetoille, samalla kun ylistämällä maan<br />
mahtimiehiä osoittivat kunnioitusta saatanan palvelijoille. Kokonaan antautuneina<br />
kunnianhimoiseen taisteluunsa asemasta ja vallasta ihmisten keskuudessa he kadottivat<br />
näkyvistään taivaan Kuninkaan heille tarjoaman jumalallisen kunnian. {AO7 272.2}<br />
Israelin vanhimpien olisi pitänyt kunnioittavasti ja innokkaasti tutkia suurimman<br />
maailmanhistorian tapahtuman Jumalan Pojan tulemisen ihmisen lunastamiseksi paikkaa,<br />
aikaa ja olosuhteita. Koko kansan olisi pitänyt valvoa ja odottaa voidakseen olla<br />
ensimmäisten joukossa vastaanottamassa maailman Vapahtajaa. Mutta katso, kaksi<br />
Nasaretin kukkuloilta lähtenyttä väsynyttä matkustajaa kulkee Beetlehemin ahtaan kadun<br />
päästä päähän aina kaupungin itäiselle rajalle saakka, etsien turhaan lepopaikkaa ja suojaa<br />
yötä varten. Yksikään ovi ei ole avoinna heitä vastaanottamaan. Viheliäisessä karjasuojassa<br />
he viimein löytävät turvapaikan, ja siellä maailman Vapahtaja syntyy. {AO7 273.1}<br />
Taivaan enkelit olivat nähneet sen kirkkauden, joka Jumalan Pojalla oli yhdessä Isän<br />
kanssa, ennen kuin maailma olikaan, ja he olivat hyvin innokkaina odottaneet hänen<br />
ilmestymistään maan päälle tapahtumana, joka tuottaisi valtavaa iloa kaikille ihmisille.<br />
Enkeleitä lähetettiin viemään ilosanomaa niille, jotka olivat valmiit vastaanottamaan sen ja<br />
jotka tahtoivat ilomielin ilmoittaa sen maan asukkaille. Kristus oli alentunut ottamaan<br />
ihmisluonnon. Hän oli kärsivä suurinta tuskaa antaessaan sielunsa syntiuhriksi. Kuitenkin<br />
enkelit toivoivat, että Korkeimman Poika alennustilassaankin ilmestyisi ihmisille arvonsa<br />
mukaisessa ylhäisyydessä ja kunniassa. Kokoontuisivatko maan mahtavat Israelin<br />
pääkaupunkiin häntä vastaanottamaan? Esittelisivätkö enkelilegioonat hänet odottavalle<br />
joukolle? {AO7 273.2}<br />
Yksi enkeleistä tulee maan päälle katsomaan, ketkä ovat valmiit vastaanottamaan<br />
Jeesuksen. Mutta hän ei huomaa mitään odottamisen merkkejä. Hän ei kuule kiitettävän ja<br />
ylistettävän Jumalaa siitä, että Messiaan tulemisen aika on käsillä. Enkeli liitelee jonkin<br />
aikaa valitun kaupungin yllä ja sen temppelin yläpuolella, jossa Jumalan läsnäolo on<br />
ilmennyt halki aikakausien, mutta täälläkin vallitsee sama välinpitämättömyys. Papit<br />
komeudessaan ja ylpeydessään uhraavat saastuneita uhreja temppelissä. Fariseukset puhuvat<br />
suuriäänisesti kansalle tai pitävät kerskailevia rukouksia kadunkulmissa. Kuningasten<br />
palatseissa, filosofien kokouksissa ja rabbiinikouluissa kaikki ovat yhtä välinpitämättömiä<br />
siitä ihmeellisestä tosiasiasta, joka on täyttänyt koko taivaan ilolla ja kiitoksella siitä, että<br />
ihmisten Lunastaja on tulemaisillaan maan päälle. {AO7 273.3}<br />
210
Change language