Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
tuominneet syyllisiksi. Miltei jokaisessa sukupolvessa on ollut sellaisia, joita on moitittu ja<br />
hyljeksitty heidän yrittäessään nostaa aikalaisiaan korkeammalle tasolle; mutta myöhemmin<br />
heidät on osoitettu kunnioituksen ansainneiksi. Väärä tuomioistuin tuomitsi itse<br />
Kristuksenkin pahantekijäksi. {AO7 92.4}<br />
Peruutuksessaan Hieronymus oli myöntänyt Husin tuomion oikeaksi; mutta nyt hän katui<br />
menettelyään ja todisti tämän marttyyrin olleen viaton ja pyhä. »Minä tunsin Husin hänen<br />
lapsuudestaan saakka», hän sanoi. »Hän oli mitä kunnollisin mies, oikeamielinen ja pyhä.<br />
Hänet tuomittiin kuolemaan, vaikka hän oli viaton. inäkin olen valmis kuolemaan. Minä en<br />
halua perääntyä niiden kidutusten edessä, joita minun viholliseni ja väärät todistajat minulle<br />
valmistavat. Heidän täytyy kerran vastata petoksistaan suuren Jumalan edessä, jota kukaan<br />
ei voi pettää.»53 {AO7 93.1}<br />
Soimatessaan itseään siitä, että oli kieltänyt totuuden, Hieronymus jatkoi: »Kaikista<br />
synneistä, joita minä olen tehnyt nuoruudestani saakka, ei mikään paina minun mieltäni niin<br />
raskaasti eikä tuota minulle niin kalvavaa omantunnontuskaa kuin se, jonka minä tein tällä<br />
kohtalokkaalla paikalla hyväksyessäni sen väärän tuomion, joka julistettiin Wycliffille ja<br />
pyhälle marttyyrille Jan Husille, mestarilleni ja ystävälleni. Niin, minä tunnustan<br />
vilpittömästi ja vakuutan kauhun valtaamana, että minä häpeällisesti menetin rohkeuteni,<br />
kun kuoleman pelosta hylkäsin heidän oppinsa. Sen tähden rukoilen kaikkivaltiasta Jumalaa,<br />
että hän antaisi anteeksi minun syntini ja erityisesti tämän inhottavimman syntini.»<br />
Osoittaen tuomareitaan hän sanoi vakavasti: »Te tuomitsitte Wycliffin ja Jan Husin, ette<br />
hyökkäämisestä kirkon oppia vastaan, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että he ilmaisivat<br />
paheksumisensa papiston häpeällisestä elämästä komeudesta ja ylpeydestä sekä prelaattien<br />
ja pappien kaikista paheista. Niistä asioista, joita he ovat esittäneet ja joita ei voida kieltää,<br />
minä ajattelen ja puhun heidän tavallaan.» {AO7 93.2}<br />
Hänen puheensa keskeytettiin. Prelaatit huusivat väristen raivosta: »Mitä lisätodistuksia<br />
enää tarvitaan? Näemmehän omin silmin kerettiläisistä uppiniskaisimman!» {AO7 93.3}<br />
Hieronymus pysyi rauhallisena metelistä huolimatta ja huudahti: »Mitä! Luuletteko<br />
minun pelkäävän kuolemaa? Te olette pitäneet minua koko vuoden kauheassa vankeudessa,<br />
itse kuolemaa hirmuisemmassa. Olette kohdelleet minua julmemmin kuin turkkilaiset,<br />
juutalaiset tai pakanat, ja minun lihani on kirjaimellisesti mädännyt pois luistani.<br />
Kuitenkaan minä en valita, sillä valitus ei sovi rohkealle ja uljaalle miehelle. Mutta minä en<br />
voi olla ilmaisematta hämmästystäni sellaisen kristittyä kohtaan osoitetun raakuuden<br />
johdosta.»54 {AO7 93.4}<br />
Hieronymuksen marttyyrikuolema<br />
Raivon myrsky puhkesi jälleen, ja Hieronymus vietiin kiireesti takaisin vankilaan.<br />
Kokouksessa oli kuitenkin muutamia, joihin hänen sanansa olivat tehneet syvän vaikutuksen<br />
ja jotka halusivat pelastaa hänen elämänsä. Hänen luonaan kävi korkeaarvoisia<br />
72
Change language