Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Rooman kirkon johtajat laativat taas suunnitelman uskonpuhdistajan äänen<br />
vaientamiseksi. Hänet haastettiin tutkittavaksi kolmen tuomioistuimen eteen peräkkäin,<br />
mutta ilman menestystä. Ensiksi piispojen synodi selitti hänen kirjoituksensa harhaoppisiksi.<br />
Se voitti puolelleen nuoren kuninkaan Rikhard II:n ja sai hänet antamaan säädöksen, joka<br />
määräsi vankeusrangaistuksen kaikille, jotka pysyivät tuomituissa opeissa. {AO7 72.4}<br />
Wycliff vetosi synodista parlamenttiin. Hän syytti pelottomasti papistoa kansallisen<br />
neuvoston edessä ja vaati kirkon suosimien kauheiden väärinkäytösten oikaisemista.<br />
Vakuuttavan voimakkaasti hän kuvasi paavinistuimen anastuksia ja turmeltuneisuutta.<br />
Hänen vihollisensa joutuivat hämilleen. Wycliffin ystävät ja kannattajat oli pakotettu<br />
alistumaan, ja oli luottavasti odotettu, että uskonpuhdistaja itse vanhuudessaan,<br />
yksinäisyydessään ja ilman ystäviä nöyrtyisi kuninkaan ja piispain yhdistetyn vallan edessä.<br />
Mutta sen sijaan paavin edustajat näkivätkin joutuneensa tappiolle. Wycliffin voimakkaiden<br />
vetoomusten herättämänä parlamentti peruutti vainoamissäädöksen, ja uskonpuhdistaja oli<br />
jälleen vapaa. {AO7 72.5}<br />
Hänet haastettiin tutkittavaksi kolmannen kerran, ja tällä kertaa valtakunnan korkeimman<br />
hengellisen tuomioistuimen eteen. Täällä ei suosittaisi kerettiläisyyttä. Täällä Rooma<br />
vihdoin voittaisi, ja uskonpuhdistajan työ lopetettaisiin. Niin paavin kannattajat ajattelivat.<br />
Jos he voisivat toteuttaa aikeensa, niin Wycliff pakotettaisiin kieltämään oppinsa tai hän<br />
jättäisi tuomiosalin poltettavaksi tuomittuna. {AO7 73.1}<br />
Mutta Wycliff ei peruuttanut; hän ei halunnut teeskennellä. Hän puolusti pelottomasti<br />
oppejaan ja torjui ahdistajainsa syytökset. Unohtaen itsensä, asemansa ja tilanteen, hän<br />
haastoi kuulijansa Jumalan tuomioistuimen eteen ja punnitsi heidän viisastelunsa ja<br />
petoksensa ikuisen totuuden vaa’alla. Neuvoston salissa tuntui Pyhän Hengen vaikutus.<br />
Jumalan voima oli kuulijain yllä. Heillä ei näyttänyt olevan voimaa jättää paikkaansa. Kuten<br />
nuolet Herran viinestä uskonpuhdistajan sanat lävistivät heidän sydämensä. Harhaoppisuutta<br />
koskevan syytöksen, jonka he olivat esittäneet häntä vastaan, hän vakuuttavalla voimalla<br />
sinkosi takaisin heitä itseään vastaan. Hän kysyi, kuinka he rohkenivat levittää<br />
erehdyksiään. Voiton vuoksi, tehdäkseen kauppaa Jumalan armolla, hän itse vastasi. {AO7<br />
73.2}<br />
»Ketä vastaan luulette taistelevanne», sanoi hän lopuksi; »vanhaa miestäkö vastaan, joka<br />
on haudan partaalla? Ei, vaan totuutta vastaan, joka on teitä väkevämpi ja voittaa teidät.»30<br />
Näin sanoen hän poistui kokouksesta, eikä kukaan hänen vastustajistaan koettanut häntä<br />
estää. {AO7 73.3}<br />
Wycliffin kirje paaville<br />
Wycliffin työ oli melkein päättynyt. Totuuden lippu, jota hän niin kauan oli kantanut,<br />
putoaisi hänen kädestään; mutta kerran vielä hänen oli todistettava evankeliumin puolesta.<br />
Totuutta oli julistettava vääryyden valtakunnan päälinnoituksesta. Wycliff kutsuttiin<br />
56
Change language