Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
totuudet, seuraten Kristusta uskon kautta hänen astuessaan Isän eteen suorittamaan<br />
välitystyön viimeistä osaa ja sen lopussa vastaanottamaan valtakuntansa, sanotaan menevän<br />
häihin. {AO7 366.2}<br />
Matteuksen 22. luvun vertauksessa käytetään samoin häitä vertauskuvana, ja tutkiva<br />
tuomio esitetään selvästi tapahtuvaksi ennen häitä. Ennen häiden alkamista kuningas tulee<br />
sisään katsomaan häävieraita (Matt. 22: 11) nähdäkseen, onko kaikilla hääpuku, Karitsan<br />
veressä pesty ja valkaistu luonne (Ilm. 7: 14). Se, jolta tämä puuttuu, heitetään ulos. Mutta<br />
kaikki, joilla tutkittaessa huomataan olevan häävaatteet, Jumala hyväksyy ja katsoo<br />
arvollisiksi pääsemään hänen valtakuntaansa ja istumaan hänen valtaistuimelleen. Tämä<br />
luonteen tutkiminen on taivaallisen pyhäkön viimeinen työ, tutkiva tuomio, joka ratkaisee,<br />
ketkä ovat valmistuneet Jumalan valtakuntaan. {AO7 366.3}<br />
Kun tutkimustyö päättyy, kun kaikkina eri aikoina Kristuksen seuraajiksi<br />
tunnustautuneiden asia on tutkittu ja ratkaistu, silloin, eikä ennen, päättyy koetusaika ja<br />
armon ovi suljetaan. Lyhyt lause: »Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin,<br />
ja ovi suljettiin», vie meidät täten Kristuksen viimeisen palvelustyön kautta siihen aikaan,<br />
jolloin suuri työ ihmisten pelastamiseksi päättyy. {AO7 367.1}<br />
»Avattu ja suljettu ovi»<br />
Maallisessa pyhäkköpalveluksessa, joka, niin kuin olemme nähneet, on taivaallisen<br />
pyhäkköpalveluksen vertauskuva, lakkasi virantoimitus pyhässä, kun ylimmäinen pappi<br />
suurena sovituspäivänä meni kaikkein pyhimpään. Jumalan määräys kuului: »Älköön yhtään<br />
ihmistä olko ilmestysmajassa, kun hän tulee toimittamaan sovitusta pyhimmässä, siihen<br />
saakka kunnes hän sieltä lähtee» (3 Moos. 16: 17). Samoin. Kristus lopetti työnsä pyhässä,<br />
kun hän meni kaikkein pyhimpään suorittamaan sovitustyön viimeistä osaa. Palvelustyön<br />
päättyessä ensimmäisessä osastossa se alkoi toisessa. Kun vertauskuvallisessa palveluksessa<br />
ylimmäinen pappi suurena sovituspäivänä jätti pyhän, hän meni Jumalan eteen esittämään<br />
syntiuhrin verta kaikkien niiden israelilaisten puolesta, jotka vilpittömästi katuivat<br />
syntejään. Samoin Kristus oli päättänyt vasta edellisen osan työstään meidän välittäjänämme<br />
aloittaakseen jälkimmäisen osan, ja hän esitti edelleenkin verensä Isän edessä syntisten<br />
puolustukseksi. {AO7 367.2}<br />
Tätä asiaa adventistit eivät ymmärtäneet vuonna 1844. Kun se aika, jolloin Vapahtajan<br />
odotettiin tulevan, oli mennyt ohi, he yhä uskoivat hänen tulemuksensa olevan lähellä. He<br />
väittivät tulleensa tärkeään käännekohtaan, jolloin Kristuksen työ välittäjänä Isän edessä oli<br />
päättynyt. Raamattu näytti opettavan, että ihmisten koetusaika päättyisi vähän ennen Herran<br />
tuloa taivaan pilvissä. Tämä näytti ilmeiseltä niitten raamatunpaikkojen perusteella, jotka<br />
viittasivat sellaiseen aikaan, jolloin ihmiset etsivät, kolkuttavat ja huutavat armon ovella,<br />
mutta se ei enää aukene. Heidän eteensä tuli kysymys, eikö se ajankohta, jona he olivat<br />
odottaneet Kristuksen tulevan, voisi pikemminkin merkitä hänen tulemustaan välittömästi<br />
293
Change language