Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
ihmeen kautta. Kun kiihtynyt joukko hyökkäsi häntä vastaan eikä näyttänyt olevan mitään<br />
pelastumisen mahdollisuutta, enkeli ihmishahmossa ilmestyi hänen viereensä, joukko<br />
perääntyi ja Kristuksen palvelija saattoi rauhassa kävellä pois vaarallisesta paikasta. {AO7<br />
225.4}<br />
Erästä tällaista vapautumista raivostuneen joukon käsistä Wesley kuvailee seuraavasti:<br />
»Useat yrittivät kaataa minut kulkiessamme liukkaalla tiellä mäkeä alas kaupunkia kohti<br />
ajatellen, että minä kaaduttuani tuskin enää nousisin. Mutta minä en kompastunut enkä edes<br />
liukastunut ja lopulta pääsin heistä täydellisesti eroon. Vaikka useat koettivat tarttua<br />
kaulukseeni tai vaatteisiini ja kaataa minut, he eivät saaneet minusta otetta. Vain yksi sai<br />
kiinni liivini liepeistä, joista toinen pian irtautui ja jäi hänen käteensä, kun taas toinen lieve,<br />
jonka taskussa oli seteli, repeytyi vain osaksi. Eräs voimakas mies löi minua takaapäin<br />
useita kertoja paksulla tammisauvalla, ja jos yksikin isku olisi sattunut takaraivooni, hän<br />
olisi säästynyt enemmistä vaivoista. Mutta jokainen lyönti meni sivuun, en tiedä mihin, sillä<br />
minä en voinut siirtyä oikealle enkä vasemmalle. Muuan toinen syöksyi tungoksen läpi ja<br />
kohotti kätensä lyöntiin, mutta laski sen äkkiä alas ja silitti päätäni sanoen: ’Onpa hänellä<br />
pehmeät hiukset!’ Ensimmäisinä heltyneet olivat kaupungin tappelupukareita, roskaväen<br />
johtajia, ja yksi heistä oli elättänyt itseään mellakoimalla. »Miten hellävaraisesti Jumala<br />
valmistaakaan meitä täyttämään hänen tahtoaan. Kaksi vuotta sitten tiiliskiven kappale<br />
sipaisi hartioitani. Vuotta myöhemmin kivi sattui silmieni väliin. Viime kuussa sain yhden<br />
iskun ja tänä iltana kaksi, toisen kaupunkiin saapuessamme ja toisen sieltä lähtiessämme.<br />
Mutta kumpikaan ei tehnyt kipeää, sillä vaikka eräs mies löi minua kaikin voimin rintaan ja<br />
toinen suutani vasten niin kovasti, että heti alkoi pursuta verta, ei kumpikaan lyönti tuottanut<br />
minulle enempää kipua kuin oljenkorrella koskettaminen.»244 {AO7 226.1}<br />
Noina alkuaikoina täytyi metodistien sekä kansan että saarnaajien kärsiä pilkkaa ja<br />
vainoa, koska heistä annetut väärät kuvaukset kiihottivat niin kirkon jäseniä kuin<br />
julkijumalattomiakin heitä vastaan. Heitä vietiin oikeusistuinten eteen, jotka eivät olleet<br />
nimensä mukaisia, sillä oikeudenmukaisuus oli harvinaista sen ajan tuomioistuimissa.<br />
Vainoojat tekivät heille usein väkivaltaa. Meluavat joukot kulkivat talosta taloon, rikkoivat<br />
huonekaluja ja astioita, ryöstivät mielin määrin ja pahoinpitelivät miehiä, naisia ja lapsia.<br />
Toisinaan asetettiin julkisiin paikkoihin ilmoituksia, joissa kehotettiin kaikkia, jotka<br />
halusivat olla mukana metodistien ikkunoiden särkemisessä ja asuntojen ryöstämisessä,<br />
kokoontumaan ilmoitettuna aikana johonkin määrättyyn paikkaan. Tällaisesta inhimillisten<br />
ja jumalallisten lakien rikkomisesta ei rangaistu ketään. Harjoitettiin järjestelmällistä vainoa<br />
sitä kansanosaa kohtaan, jonka ainoa vika oli, että se koetti ohjata syntiset kadotuksen tieltä<br />
pyhyyden tielle. {AO7 226.2}<br />
John Wesley sanoi itseään ja tovereitaan vastaan esitetyistä syytöksistä: »Muutamat<br />
väittävät, että näiden miesten opit ovat vääriä, harhaanjohtavia ja haaveellisia, että ne ovat<br />
uusia ja viime aikoihin asti ennenkuulumattomia ja että niissä on kveekarilaisuutta,<br />
kiihkomielisyyttä ja paavilaisuutta.. Kaikki tällainen uskottelu on osoitettu täysin vääräksi,<br />
173
Change language