Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
kirkonmiehiä, jotka kehottivat häntä mukautumaan kirkolliskokouksen vaatimukseen.<br />
Hänelle esitettiin mitä loistavimpia mahdollisuuksia palkaksi siitä, että hän lakkaisi<br />
vastustamasta Roomaa. Mutta Mestarinsa tavoin Hieronymus pysyi lujana, kun hänelle<br />
tarjottiin tämän maailman kunniaa. {AO7 93.5}<br />
»Näyttäkää minulle Pyhästä Raamatusta, että minä olen väärässä», hän sanoi, »ja minä<br />
peruutan sen.» {AO7 94.1}<br />
»Pyhästä Raamatusta!» huudahti eräs hänen kiusaajistaan, »tuomitaanko kaikki sen<br />
mukaan? Kuka sitä voi ymmärtää, ennen kuin kirkko selittää?» {AO7 94.2}<br />
»Ovatko ihmisten perimätiedot luotettavampia kuin Vapahtajamme evankeliumi?»<br />
vastasi Hieronymus, »Paavali ei kehottanut niitä, joille hän kirjoitti, seuraamaan ihmisten<br />
perinnäistapoja, vaan neuvoi tutkimaan pyhiä kirjoituksia.» »Harhaoppinen», oli vastaus.<br />
»Minä kadun, että olen puhunut sinulle niin kauan. Näen sinun olevan perkeleen<br />
kiihottama.»55 {AO7 94.3}<br />
Ennen pitkää hänelle langetettiin kuolemantuomio. Hänet vietiin samaan paikkaan, jossa<br />
Hus oli heittänyt henkensä. Hän kulki tietään laulaen, ja hänen kasvoistaan loisti ilo ja<br />
rauha. Katse oli kiinnitetty Kristukseen, ja kuoleman kammo oli poissa. Kun pyöveli<br />
ryhtyessään sytyttämään roviota meni marttyyrin taakse, tämä huusi: »Tule rohkeasti esiin;<br />
aseta tuli kasvojeni eteen. Jos minä olisin pelännyt, en olisi täällä.» Hänen viimeiset<br />
sanansa, jotka hän lausui liekkien kohotessa hänen ympärillään, olivat rukous. »Herra,<br />
kaikkivaltias Isä», hän huusi, »armahda minua ja anna minun syntini anteeksi; sillä sinä<br />
tiedät minun aina rakastaneen sinun totuuttasi.»56 Hänen äänensä lakkasi kuulumasta, mutta<br />
hänen huulensa liikkuivat vielä rukouksen jatkuessa. Kun tuli oli suorittanut tehtävänsä,<br />
koottiin marttyyrin tuhka ja maa jossa se oli ja heitettiin Reiniin samoin kuin Husinkin<br />
tuhka. {AO7 94.4}<br />
Uskonsotaa Böömissä<br />
Niin kuolivat Jumalan uskolliset valonkantajat. Mutta heidän julistamiensa totuuksien ja<br />
heidän sankarillisen esimerkkinsä valoa ei voitu sammuttaa. Ihmiset olisivat voineet yhtä<br />
hyvin pysäyttää auringon radallaan kuin estää sen päivän koiton, joka silloin maailmalle<br />
sarasti. {AO7 95.1}<br />
Husin teloitus oli herättänyt Böömissä suurta katkeruutta ja inhoa. Koko kansa tiesi<br />
hänen kaatuneen pappien vihan ja keisarin uskottomuuden uhrina. Hänet tunnustettiin<br />
uskolliseksi totuuden julistajaksi, ja kirkolliskokousta, joka oli tuominnut hänet kuolemaan,<br />
syytettiin murhasta. Hänen oppejaan tutkittiin nyt paljon innokkaammin kuin koskaan<br />
ennen. Paavit olivat määränneet Wycliffin kirjoitukset poltettaviksi. Mutta nyt otettiin<br />
hävitykseltä säästyneet osat esille Piilopaikoistaan. Niitä tutkittiin Raamatun tai saatavissa<br />
olevien Raamatun osien rinnalla, ja tämä johti monet vastaanottamaan Puhdistetun<br />
uskon. {AO7 95.2}<br />
73
Change language