Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
yleviin nähtävyyksiin kuin jokapäiväisen elämän vaatimattomiin siunauksiin. Pienet lapset<br />
oppivat kiitollisina ajattelemaan Jumalaa jokaisen hyvän lahjan ja avun antajana. {AO7<br />
53.1}<br />
Vanhemmat olivat helläsydämisiä lapsiaan kohtaan ja rakkaudessaan niin viisaita,<br />
etteivät totuttaneet heitä itsehemmotteluun. Heidän edessään oli koetuksia ja vaikeuksia<br />
täynnä oleva elämä, kenties marttyyrikuolema. Heidät oli kasvatettu lapsuudesta saakka<br />
kestämään vaikeuksia, olemaan kuuliaisia ja kuitenkin ajattelemaan ja toimimaan<br />
itsenäisesti. Sangen nuorina heitä opetettiin kantamaan vastuuta, olemaan varovaisia<br />
puheessaan ja pitämään arvossa vaikenemisen taitoa. Heidän vihollistensa kuullen lausuttu<br />
harkitsematon sana saattoi vaarantaa paitsi puhujan hengen myös satojen hänen veljiensä<br />
hengen; sillä saalistaan vaanivien susien tavoin totuuden viholliset koettivat päästä käsiksi<br />
niihin, jotka uskalsivat vaatia uskonnonvapautta. {AO7 53.2}<br />
Valdolaiset olivat uhranneet maallisen menestyksensä totuuden tähden ja hankkivat<br />
leipänsä kestävyyttä ja kärsivällisyyttä vaativalla työllä. Jokainen viljelyskelpoinen<br />
maatilkku vuorten keskellä viljeltiin huolellisesti. Laaksot ja vähemmän hedelmälliset<br />
vuorenrinteet saatettiin tuottamaan satoa. Säästäväisyys ja ankara itsensä kieltäminen oli osa<br />
siitä kasvatuksesta, jonka heidän lapsensa saivat ainoana perintönään. Heille opetettiin, että<br />
Jumalan tarkoituksen mukaan elämä on koulu ja että heidän tarpeensa voitiin täyttää vain<br />
henkilökohtaisen työn, harkinnan, huolenpidon ja uskon kautta. Menetelmä oli vaivalloinen<br />
ja väsyttävä, mutta se oli hyödyllinen, juuri sellainen mitä ihminen tarvitsee langenneessa<br />
tilassaan, koulu, jonka Jumala on määrännyt hänen kasvatustaan ja kehitystään varten.<br />
Samalla kun nuoria totutettiin työhön ja vaikeuksiin, pidettiin huolta myös heidän järkensä<br />
kehittämisestä. Heille opetettiin, että kaikki heidän kykynsä kuuluivat Jumalalle ja että niitä<br />
kaikkia oli jalostettava ja kehitettävä hänen palvelustaan varten. {AO7 53.3}<br />
Valdolaisten seurakunnat muistuttivat puhtaudessaan ja yksinkertaisuudessaan apostolien<br />
ajan seurakuntia. Hyläten paavin ja prelaatin ylivallan ne pitivät Raamattua ylimpänä ja<br />
ainoana erehtymättömänä auktoriteettina. Heidän seurakuntiensa opettajat eivät olleet<br />
Rooman ylhäisten pappien kaltaisia vaan seurasivat Mestariaan, joka ei tullut »palveltavaksi<br />
vaan palvelemaan». He ruokkivat Jumalan laumaa johtaen sen hänen sanansa vihreille<br />
laitumille ja eläville lähteille. Kaukana ihmisten komeuden ja ylpeyden muistomerkeistä<br />
kansa kokoontui, ei komeihin kirkkoihin tai mahtaviin katedraaleihin vaan vuorten varjoon,<br />
alppilaaksoihin tai vaaran uhatessa johonkin kalliosuojaan kuuntelemaan totuuden sanaa,<br />
jota Kristuksen palvelijat julistivat. Heidän pastorinsa eivät ainoastaan saarnanneet<br />
evankeliumia vaan kävivät sairaiden luona, antoivat uskonnonopetusta lapsille, neuvoivat<br />
hairahtuneita ja toimivat riitojen sovittamiseksi sekä sovun ja veljellisen rakkauden<br />
edistämiseksi. Rauhan aikoina he saivat ylläpitonsa kansan vapaaehtoisista uhrilahjoista;<br />
mutta teltantekijä Paavalin tavoin jokainen oppi jonkin ammatin, jonka avulla tarpeen<br />
vaatiessa voi hankkia elatuksensa. {AO7 54.1}<br />
41
Change language