Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
rohkeutta ja uskollisuutta ja sen vastakohtana omaa totuuden kieltämistään. Hän ajatteli<br />
jumalallista Mestaria, jota hän oli luvannut palvella ja joka hänen tähtensä kärsi<br />
ristinkuoleman. Ennen peruutusta oli vakuutus Jumalan suosiosta hänen lohtunaan, mutta<br />
nyt häntä vaivasivat omantunnon nuhteet ja epäily. Hän tiesi, että hänen täytyi peruuttaa<br />
vielä enemmän, ennen kuin hän voi olla sovinnossa Rooman kanssa. Polku, jolle hän<br />
oli astunut, saattoi päättyä vain täydelliseen luopumukseen. Johtopäätös oli selvä: hän ei<br />
tahtonut kieltää Herraansa välttääkseen lyhytaikaisia kärsimyksiä. {AO7 91.2}<br />
Hieronymuksen puhe kirkolliskokouksen edessä<br />
Pian hänet jälleen tuotiin kirkolliskokouksen eteen. Hänen alistumisensa ei tyydyttänyt<br />
hänen tuomareitaan, joiden verenhimo Husin kuoleman kiihottamana vaati uusia uhreja.<br />
Hieronymus olisi voinut säilyttää elämänsä vain ehdottomalla totuuden hylkäämisellä.<br />
Mutta hän oli päättänyt tunnustaa julkisesti uskonsa ja seurata marttyyriveljeään<br />
liekkeihin. {AO7 92.1}<br />
Hän peruutti aikaisemmat myönnytyksensä ja lähellä kuolemaa olevana miehenä<br />
vakavasti pyysi tilaisuutta puolustaa itseään. Peläten hänen sanojensa vaikutusta prelaatit<br />
vaatimalla vaativat, että hän vain lyhyesti vahvistaisi tai kieltäisi häntä vastaan tehtyjen<br />
syytösten todenperäisyyden. Hieronymus pani vastalauseen sellaista julmuutta ja vääryyttä<br />
vastaan. »Te olette sulkeneet minut kolmeksisadaksi neljäksikymmeneksi päiväksi<br />
pelottavaan vankilaan», hän sanoi, »keskelle saastaa ja inhottavaa löyhkää, mitä suurimpaan<br />
kaikkien tarvikkeiden puutteeseen, sitten tuotte minut eteenne ja kuuntelette kuolevaisia<br />
vihollisiani, mutta kieltäydytte kuulemasta minua. Jos te olette todella viisaita miehiä ja<br />
valaisette maailmaa, niin varokaa tekemästä syntiä vanhurskautta vastaan. Mitä minuun<br />
tulee, minä olen vain heikko kuolevainen. Minun elämälläni on vain vähän arvoa; ja kun<br />
minä varoitan teitä langettamasta väärää tuomiota, puhun vähemmän itseni puolesta kuin<br />
teidän.»52 {AO7 92.2}<br />
Hieronymuksen pyyntöön suostuttiin viimein. Hän polvistui tuomariensa läsnäollessa ja<br />
rukoili, että Jumalan Henki johtaisi hänen ajatuksiaan ja sanojaan, niin ettei hän puhuisi<br />
mitään, mikä olisi ristiriidassa totuuden kanssa tai hänen Mestarinsa arvoa alenta vaa.<br />
Hänessä täyttyi tuona päivänä Jumalan ensimmäisille opetuslapsille antama lupaus: »Teidät<br />
viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni. Mutta kun he vetävät teitä<br />
oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä<br />
hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu<br />
teissä» (Matt. 10: 18-20). {AO7 92.3}<br />
Hieronymuksen sanat herättivät hämmästystä ja ihmetystä hänen vihollisissaankin. Koko<br />
vuoden hän oli ollut vankilaan suljettuna voimatta lukea tai edes nähdä, suurissa<br />
ruumiillisissa kärsimyksissä ja sielun tuskassa. Kuitenkin hän esitti todistuksensa niin<br />
selvästi ja voimakkaasti kuin tekee henkilö, joka on saanut häiritsemättä opiskella. Hän<br />
kiinnitti kuulijainsa huomion suureen joukkoon pyhiä miehiä, jotka väärät tuomarit olivat<br />
71
Change language