Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
alistumaan? Miten se voisi pitää puoliaan maailman suurten valloittajani sotajoukkoja<br />
vastaan? {AO7 202.2}<br />
Yli koko kristikunnan protestanttisuutta uhkasivat pelottavat viholliset.<br />
Uskonpuhdistuksen ensi voitot olivat ohi, ja Rooma kokosi uusia voimia toivoen voivansa<br />
kukistaa sen. Tähän aikaan perustettiin jesuiittain munkisto, joka oli julmin,<br />
häikäilemättömin ja voimakkain kaikista paavikunnan puoltajista. Erillään maallisista<br />
siteistä ja ihmisten harrastuksista, kuolleina luonnollisen kiintymyksen vaatimuksille,<br />
kuuroina järjen ja omantunnon äänelle jesuiitat eivät tunteneet mitään muita ohjeita kuin<br />
oman järjestönsä antamat, eivät muita yhdyssiteitä kuin omaan veljeskuntaansa liittyvät<br />
eivätkä mitään muita velvollisuuksia kuin järjestönsä vallan laajentamisen.223 Kristuksen<br />
evankeliumi oli tehnyt kannattajansa kykeneviksi kohtaamaan vaaroja ja kestämään<br />
kärsimyksiä sekä kylmästä, nälästä, raadannasta ja köyhyydestä huolimatta pitämään<br />
ylhäällä totuuden lippua kidutuspenkki, vankila ja polttorovio silmäinsä edessä. Näitä<br />
voimia vastaan jesuiitat taistelivat uskonkiihkon voimalla, joka teki heidät kykeneviksi<br />
kestämään samanlaisia vaaroja ja vastustamaan totuuden voimaa petoksen aseilla. Ei mikään<br />
rikos ollut liian suuri heidän tehtäväkseen, ei mikään petos liian halpamainen heidän<br />
suoritettavakseen eikä mihinkään valepukuun pukeutuminen heille liian vaikea asia.<br />
Annettuaan juhlallisen lupauksen pysyä aina köyhinä ja vaatimattomina he koettivat hankkia<br />
rikkautta ja valtaa kukistaakseen niiden avulla protestanttisuuden ja asettaakseen paavin<br />
ylivallan entiselleen. {AO7 202.3}<br />
Esiintyessään järjestönsä jäseninä he näyttivät olevan Jumalalle pyhittäytyneitä. He<br />
kävivät vankiloissa ja sairaaloissa, auttoivat sairaita ja köyhiä, vakuuttivat kieltäneensä<br />
maailman ja käyttivät Jeesuksen pyhää nimeä, hänen joka vaelsi ympäri ja teki hyvää. Mutta<br />
tämän viattoman ulkokuoren alle kätkeytyi usein mitä rikollisimpia ja vaarallisimpia aikeita.<br />
Järjestön pääperiaate ilmenee sanoista: Tarkoitus pyhittää keinot. Sen mukaan<br />
valehteleminen, varastaminen, väärän valan teko ja murhaaminen eivät olleet vain luvallisia<br />
vaan myös suositeltavia silloin, kun ne palvelivat kirkon etuja. Monenlaisilla verukkeilla he<br />
hankkivat itselleen pääsyn valtion virkoihin, ylenivät kuninkaiden neuvonantajiksi ja,<br />
ohjasivat kansojen politiikkaa. He ryhtyivät palvelijoiksi voidakseen vakoilla esimiehiään.<br />
He perustivat lukioita ruhtinaiden ja aateliston poikia varten sekä kouluja tavalliselle<br />
kansalle ja houkuttelivat protestanttisten vanhempien lapsia noudattamaan paavillisia<br />
juhlamenoja. Koko katolisen jumalanpalveluksen loisto ja komeus pantiin hämmentämään<br />
mieltä ja kiehtomaan mielikuvitusta; ja näin pojat kavalsivat sen vapauden, jonka puolesta<br />
isät olivat ahertaneet ja kärsineet. Jesuiitat levittäytyivät nopeasti yli koko Euroopan; ja<br />
mihin hyvänsä he menivät, siellä paavilaisuus heräsi uuteen eloon. {AO7 203.1}<br />
Jesuiittain vallan lisäämiseksi julkaistiin inkvisition uudistamista koskeva bulla.224<br />
Huolimatta siitä yleisestä kammosta, jota tämä hirveä tuomioistuin herätti katolisissäkin<br />
maissa, paavilliset hallitsijat panivat sen jälleen toimimaan, ja sen salaisissa tyrmissä<br />
uudistuivat julmuudet, jotka ovat liian kauheita päivänvaloon tuotaviksi. Monissa maissa<br />
156
Change language