Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Samoin kirkkauden valtaistuin edustaa kirkkauden valtakuntaa. Tähän valtakuntaan<br />
viittasivat Vapahtajan sanat: »Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit<br />
hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan<br />
kaikki kansat» (Matt. 25: 31, 32). Tämä valtakunta kuuluu tulevaisuuteen. Sitä ei perusteta<br />
ennen Kristuksen toista tulemista. {AO7 301.1}<br />
Armon valtakunta perustettiin heti ihmisen lankeemuksen jälkeen syntisen suvun<br />
lunastamista varten laaditun suunnitelman mukaan. Se oli silloin olemassa Jumalan<br />
suunnitelmassa ja hänen lupauksensa kautta; ja uskon kautta ihmiset voivat tulla sen<br />
alamaisiksi. Mutta vasta Kristuksen kuolemassa se lopullisesti vahvistettiin. Vielä<br />
ryhdyttyään lähetystyöhönsä ihmisten uppiniskaisuuteen ja kiittämättömyyteen väsynyt<br />
Vapahtaja olisi voinut perääntyä Golgatalle vievältä tieltään. Getsemanessa kärsimysten<br />
malja vapisi hänen kädessään. Vielä silloinkin hän olisi voinut pyyhkiä verisen hien<br />
otsaltaan ja jättää syyllisen suvun hukkumaan synteihinsä. Jos hän olisi tämän tehnyt,<br />
langennut ihminen ei olisi voinut pelastua. Mutta kun Vapahtaja antoi henkensä ja<br />
viimeisillä hengenvedoillaan huusi: »Se on täytetty», silloin pelastussuunnitelman<br />
toteutuminen oli varma. Silloin syntiin langenneille esivanhemmillemme Eedenissä annettu<br />
pelastuksen lupaus vahvistettiin. Armon valtakunta, joka sitä ennen oli ollut olemassa<br />
Jumalan lupauksen kautta, vahvistettiin lopullisesti. {AO7 301.2}<br />
Täten Kristuksen kuolema, jonka opetuslapset luulivat lopullisesti tuhonneen heidän<br />
toivonsa, teki sen ikuisesti varmaksi. Samalla kun se tuotti heille katkeran pettymyksen, se<br />
oli paras todistus siitä, että heidän uskonsa oli ollut oikea. Tapahtuma, joka oli täyttänyt<br />
heidät surulla ja epätoivolla, avasi toivon oven jokaiselle Aadamin lapselle, ja siihen<br />
keskittyi kaikkien aikojen kaikkien Jumalalle uskollisten tuleva elämä ja ikuinen<br />
onni. {AO7 301.3}<br />
Opetuslasten pettymyskin edisti Jumalan äärettömän armon tarkoitusperien täyttymistä.<br />
Vaikka Hän, joka puhui tavalla, jolla ihminen ei ollut koskaan puhunut, oli voittanut heidän<br />
sydämensä jumalallisella armollaan ja opetuksensa voimalla, oli heidän Jeesukseen<br />
kohdistuvan rakkautensa puhtaan kullan seassa maailmallisen ylpeyden ja itsekkään<br />
kunnianhimon alaarvoista seosta. Vieläpä pääsiäisjuhlalle varatussa salissa sinä juhlallisena<br />
hetkenä, jolloin heidän Mestarinsa astui Getsemanen varjoon, heidän välillään syntyi »kiista<br />
siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi» (Luuk. 22: 24). He kuvittelivat mielessään<br />
valtaistuinta, kruunua ja kunniaa hetkenä, jolloin heidän edessään oli Getsemanen<br />
puutarhan, oikeussalin ja Golgatan ristin häpeä ja tuska. Heidän ylpeytensä ja maallinen<br />
kunnianhimonsa oli saanut heidät hellittämättömästi pitämään kiinni aikansa väärästä opista<br />
ja jättämään huomioon ottamatta Vapahtajan sanat, jotka osoittivat hänen valtakuntansa<br />
todellisen luonteen ja viittasivat hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa. Heidän<br />
erehdyksensä vei hyvin vaikeaan mutta välttämättömään koetukseen, jonka Jumala salli<br />
heidän ojennuksekseen. Vaikka opetuslapset olivat ymmärtäneet väärin sanomansa<br />
merkityksen ja pettyneet toiveissaan, he olivat kuitenkin julistaneet sitä sanomaa, jonka<br />
236
Change language