Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Rooma vaatimalla vaati niiden alistumista. Turhaan taisteltuaan sen tyranniutta vastaan<br />
näiden seurakuntien johtajat tunnustivat vastenmielisesti tuon vallan herruuden, jota koko<br />
maailma näytti kunnioittavan. Oli kuitenkin muutamia, jotka kieltäytyivät tunnustamasta<br />
paavin tai prelaatin arvovaltaa. He olivat päättäneet pysyä uskollisina Jumalalle ja säilyttää<br />
uskonsa puhtauden ja yksinkertaisuuden. Se johti eroon. Ne, jotka pysyivät vanhassa<br />
uskossa, vetäytyivät nyt syrjään. Jotkut jättivät alppien keskellä olevat syntymäsijansa ja<br />
kohottivat totuuden lipun vieraissa maissa. Toiset vetäytyivät yksinäisiin laaksoihin ja<br />
vuorten kalliovarustuksiin; niissä he säilyttivät vapautensa palvella Jumalaa {AO7 51.1}<br />
Se usko, jota valdolaiskristityt useiden vuosisatojen ajan tunnustivat ja opettivat, erosi<br />
huomattavasti Roomasta lähteneistä vääristä opeista. Heidän uskonsa perustui kirjoitettuun<br />
Jumalan sanaan, joka muodostaa kristillisyyden oikean järjestelmän. Mutta nämä<br />
vaatimattomat maalaiset syrjäisissä turvapaikoissa erillään maailmasta, sidottuina<br />
jokapäiväiseen työhönsä laumojensa ja viinitarhainsa hoidossa, eivät olleet itse löytäneet<br />
totuutta, joka oli vastakkainen luopuneen kirkon väärille opeille. Heidän uskonsa ei ollut<br />
uusi. He olivat perineet sen isiltään. He taistelivat apostolisen seurakunnan uskon<br />
puolesta»sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu» (Juud. 3). »Erämaan<br />
seurakunta» oli Kristuksen oikea seurakunta, niiden totuuden aarteiden hoitaja, jotka Jumala<br />
oli uskonut kansalleen maailmalle annettavaksi. Sitä ei ollut maailman suuressa<br />
pääkaupungissa valtaistuimelle korotettu ylpeä pappisvalta. {AO7 51.2}<br />
Tärkeimpiä syitä oikean seurakunnan eroamiseen Rooman kirkosta oli viimeksimainitun<br />
viha Raamatun lepopäivää kohtaan. Paavikunta heitti totuuden maahan, kuten Raamatussa<br />
oli ennustettu. Jumalan laki tallattiin alas tomuun, samalla kun ihmisten perimätietoja ja<br />
tapoja korotettiin. Paavin vallan alla olevat seurakunnat pakotettiin jo varhain<br />
kunnioittamaan sunnuntaita pyhäpäivänä. Vallitsevien erehdysten ja taikauskon keskellä<br />
monet Jumalan todellisen kansankin jäsenet hämmentyivät niin, että he samalla kun viettivät<br />
sapattia jättivät myös sunnuntaityön. Mutta tämä ei tyydyttänyt paavillisia johtajia. He eivät<br />
vaatineet ainoastaan sunnuntain pyhittämistä vaan myös sapatin alentamista arkipäiväksi; ja<br />
he tuomitsivat mitä ankarimmin niitä, jotka uskalsivat sitä kunnioittaa. Vain pakenemalla<br />
pois Rooman vallan alueelta saattoi rauhassa noudattaa Jumalan lakia. {AO7 51.3}<br />
Valdolaiset olivat ensimmäisiä Euroopan kansoja, jotka hankkivat itselleen Pyhän<br />
Raamatun käännöksen.17 Satoja vuosia ennen uskonpuhdistusta heillä oli käsin kirjoitettu<br />
Raamattu omalla äidinkielellään. Heillä oli totuus väärentämättömänä, ja se teki heidät<br />
vihan ja vainon erityisiksi kohteiksi. He selittivät Rooman kirkon olevan Ilmestyskirjan<br />
luopio Babylon ja nousivat henkensä uhalla vastustamaan sen turmeltuneita menoja. Kun<br />
jotkut pitkällisten vainojen puristuksessa ryhtyivät sovitteluihin ja luopuivat uskonsa<br />
tunnusomaisista periaatteista, toiset pitivät kiinni totuudesta. Pimeyden ja luopumuksen<br />
aikakausina oli valdolaisia, jotka kielsivät Rooman yliherruuden, hylkäsivät kuvain<br />
palvonnan epäjumalanpalveluksena ja pitivät oikeaa sapattia.17 Vastustuksen<br />
rajuimmissakin myrskyissä he säilyttivät uskonsa. Vaikka savoijilaisten keihäät pistivät<br />
39
Change language