Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
luonnollisia tunteitaan; mutta hän kantoi kärsivällisesti tämän nöyryytyksen, koska hän<br />
uskoi sen välttämättömäksi syntiensä tähden. {AO7 101.2}<br />
Jokaisen vapaan hetken velvollisuuksiensa lomassa hän käytti opiskeluun. Hän riisti<br />
itseltään nukkumisaikaa, ja sekin että hän käytti aikaa niukkoihin aterioihin, tuntui hänestä<br />
vastenmieliseltä. Suurinta iloa hänelle tuotti Jumalan sanan tutkiminen. Hän oli löytänyt<br />
Raamatun, joka oli vitjoilla kiinnitetty luostarin seinään, ja sitä hän kävi usein lukemassa.<br />
Kun hänen synnintuntonsa syveni, hän koetti omilla töillään saada anteeksiantamuksen ja<br />
rauhan. Hän vietti hyvin ankaraa elämää koettaen paastoilla, valvomisilla ja itsensä<br />
ruoskimisella kukistaa luonteessaan olevan pahan, josta luostarielämä ei ollut häntä<br />
vapauttanut. Hän oli valmis uhraamaan mitä tahansa saavuttaakseen sellaisen sydämen<br />
puhtauden, että Jumala voisi hänet hyväksyä. »Minä olin todella hurskas munkki», hän<br />
sanoi myöhemmin, »ja seurasin veljeskuntani sääntöjä tiukemmin, kuin voin sanoin<br />
ilmaista. Jos munkin olisi mahdollista päästä taivaaseen munkkilaisuuteen kuuluvien tekojen<br />
avulla, olisi minulle varmasti tullut se oikeus. Jos sitä olisi kestänyt kauan, olisi kidutus<br />
ottanut minulta hengen.»65 Tämän tuskallisen kurin vaikutuksesta hän heikentyi niin, että<br />
sai pyörtymiskohtauksia, eikä hän koskaan täysin toipunut näistä seurauksista. Mutta<br />
kaikista näistä ponnistuksista huolimatta hänen rasittunut sielunsa ei saanut lievitystä.<br />
Viimein hän joutui epätoivon partaalle. {AO7 101.3}<br />
Kun Lutherista tuntui, että kaikki oli mennyttä, Jumala antoi hänelle ystävän ja auttajan.<br />
Hurskas Staupitz auttoi häntä ymmärtämään Jumalan sanaa sekä kehotti häntä kääntämään<br />
katseensa pois itsestään, lakkaamaan ajattelemasta Jumalan lain rikkomisen seurauksena<br />
olevaa loppumatonta rangaistusta ja katsomaan Jeesukseen, syntejä anteeksiantavaan<br />
Vapahtajaansa. »Sen sijaan, että kiduttaisit itseäsi syntiesi tähden, heittäydy Lunastajasi<br />
syliin. Turvaudu häneen, hänen elämänsä vanhurskauteen ja hänen kuolemansa sovitukseen.<br />
— Kuuntele Jumalan Poikaa. Hän tuli ihmiseksi antaakseen sinulle vakuutuksen Jumalan<br />
suosiosta. Rakasta häntä, joka ensin on rakastanut sinua.»65 Näin tämä armon sanansaattaja<br />
puhui. Hänen sanansa tekivät syvän vaikutuksen Lutheriin. Monien kauan hellittyjä<br />
erehdyksiä vastaan käymiensä taistelujen jälkeen hän kykeni käsittämään totuuden, ja hänen<br />
levoton mielensä sai rauhan. {AO7 102.1}<br />
Luther vihittiin papiksi ja kutsuttiin luostarista professorinvirkaan Wittenbergin<br />
yliopistoon. Täällä hän antautui tutkimaan Raamattua sen alkukielellä. Hän alkoi luennoida<br />
Raamatusta selittäen psalmeja, evankeliumeja ja kirjeitä suurille joukoille innostuneita<br />
kuulijoita. Staupitz, hänen ystävänsä ja esimiehensä, kehotti häntä nousemaan saarnatuoliin<br />
ja julistamaan Jumalan sanaa. Luther vitkasteli, sillä hän tunsi itsensä arvottomaksi<br />
puhumaan kansalle Kristuksen edustajana. Vasta pitkän taistelun jälkeen hän myöntyi<br />
ystäviensä pyyntöön. Hän tunsi jo hyvin Raamattua, ja Jumalan armo oli hänen yllään.<br />
Hänen kaunopuheisuutensa valtasi kuulijat. Se selvyys ja voima, jolla hän esitti totuutta, sai<br />
heidät vakuuttuneiksi siitä, ja hänen palava intonsa kosketti heidän sydäntään. {AO7 103.1}<br />
79
Change language