Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Roomaan tutkittavaksi paavin tuomioistuimen edessä, joka niin usein oli vuodattanut pyhien<br />
verta. Hän tiesi, mikä vaara häntä uhkasi. Kuitenkin hän olisi noudattanut kutsua, ellei<br />
halvauskohtaus olisi tehnyt matkustamista hänelle mahdottomaksi. Mutta vaikka hänen<br />
ääntään ei voitu kuulla Roomassa, hän saattoi puhua kirjeellisesti, ja tämän hän päättikin<br />
tehdä. Pappilastaan uskonpuhdistaja lähetti paaville kohteliaan, kristillisessä hengessä<br />
kirjoitetun kirjeen, joka samalla oli ankara nuhde paavinistuimen komeudesta ja<br />
ylpeydestä. {AO7 73.4}<br />
»Minua ilahduttaa suuresti», hän sanoi, »saada esittää ja selittää jokaiselle ihmiselle sitä<br />
uskoa, joka minulla on, ja erityisesti Rooman piispalle. Hän on varmaan valmis<br />
vahvistamaan mainitsemani uskon, jonka otaksun olevan terve ja oikea, tai oikaisemaan sitä,<br />
jos se on väärä. {AO7 73.5}<br />
»Ensiksi, minä ajattelen, että Kristuksen evankeliumi on koko Jumalan lain summa. —<br />
Minä otaksun, että Rooman piispa, koska hän on Kristuksen sijainen täällä maan päällä, on<br />
ennen kaikkia muita velvollinen noudattamaan tätä evankeliumin lakia, sillä suuruus<br />
Kristuksen opetuslasten joukossa ei riipu maallisesta arvosta ja kunniasta vaan Kristuksen<br />
elämän ja käytöksen uskollisesta seuraamisesta. — Kristus oli vaelluksensa aikana täällä<br />
hyvin köyhä mies ja vältti kaikkea maallista valtaa ja kunniaa. {AO7 73.6}<br />
»Kenenkään uskovaisen ei tule seurata paavia itseään tai jotakin pyhää miestä<br />
pitemmälle, kuin tämä seuraa Herraa Jeesusta Kristusta; sillä Pietari ja Sebedeuksen pojat<br />
herättivät närkästystä, kun he poiketen Kristuksen askelista tavoittelivat maallista kunniaa.<br />
Sen tähden heitä ei tule seurata sellaisten erehdysten tekemisessä. — {AO7 74.1}<br />
»Paavin pitäisi jättää kaikki maallinen valta maallisille viranomaisille ja vakavasti<br />
kehottaa siihen koko papistoaan; sillä niin Kristus teki, varsinkin apostoliensa kautta. {AO7<br />
74.2}<br />
»Jos olen jossakin edellämainitussa kohdassa erehtynyt, tahdon suurimmalla nöyryydellä<br />
ottaa vastaan ojennuksen, jopa kuolemankin, jos välttämättömyys sitä vaatii. Jos voisin<br />
persoonallisesti tehdä oman tahtoni ja toivoni mukaan, tulisin varmasti Rooman piispan<br />
eteen. Mutta Herra on rangaissut minua sillä tavalla, että tämä on mahdotonta, ja hän on<br />
opettanut minua tottelemaan Jumalaa enemmän kuin ihmisiä.» {AO7 74.3}<br />
Lopuksi hän sanoi: »Rukoilkaamme Jumalaa, että hän auttaisi paaviamme Urbanus VI:a<br />
toimimaan kuten hän alkoi, niin että hän papistoineen seuraisi Herraa Jeesusta Kristusta<br />
elämässä ja vaelluksessa ja että he tehokkaasti opettaisivat kansaa, niin että se uskollisesti<br />
seuraisi heitä tässä asiassa.» 31 {AO7 74.4}<br />
Täten Wycliff asetti paavin ja hänen kardinaaliensa eteen Kristuksen hiljaisuuden ja<br />
nöryyden ja osoitti sekä heille että koko kristikunnalle eron heidän ja sen Mestarin välillä,<br />
jonka edustajia he väittivät olevansa. {AO7 74.5}<br />
57
Change language