Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Kristityt pakenevat<br />
Yksikään kristitty ei tuhoutunut Jerusalemin hävityksen aikana. Kristus oli varoittanut<br />
opetuslapsiaan, ja kaikki jotka uskoivat hänen sanansa odottivat luvattua merkkiä. »Kun te<br />
näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä», Jeesus oli sanonut, »silloin tietäkää, että<br />
sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat<br />
kaupungissa, lähtekööt sieltä pois» (Luuk. 21: 20, 21). Piiritettyään kaupungin Cestiuksen<br />
johtamana roomalaiset odottamatta lopettivat piirityksen, vaikka olosuhteet näyttivät<br />
sopivilta välittömän hyökkäyksen suorittamiselle. Havaitessaan menestyksellisen<br />
puolustautumisen toivottomaksi piiritetyt olivat juuri antautumaisillaan, kun roomalainen<br />
kenraali veti joukkonsa pois ilman mitään näkyvää syytä. Mutta Jumalan armollinen<br />
kaitselmus johti tapahtumien kulkua hänen oman kansansa parhaaksi. Kristityt olivat<br />
saaneet odottamansa luvatun merkin, ja nyt oli annettu kaikille tilaisuus totella Vapahtajan<br />
varoitusta. Olosuhteet olivat sellaiset, etteivät juutalaiset eivätkä roomalaiset voineet estää<br />
kristittyjen pakoa. Cestiuksen perääntyessä juutalaiset syöksyivät Jerusalemista hänen<br />
pakenevan armeijansa perään, ja tällöin kristityillä oli tilaisuus lähteä kaupungista. Tuolloin<br />
ei myöskään maaseudulla ollut vihollisjoukkoja, jotka olisivat saattaneet keskeyttää heidän<br />
pakomatkansa. Piirityksen alkaessa juutalaiset olivat kokoontuneina Jerusalemiin<br />
viettämään lehtimajanjuhlaa, ja siten kristityt voivat kaikkialla maassa paeta esteittä. He<br />
pakenivat viivyttelemättä turvapaikkaan, Pellanimiseen kaupunkiin, joka sijaitsi Perean<br />
maakunnassa, Jordanin toisella puolella. {AO7 21.4}<br />
Cestiusta ja hänen armeijaansa takaa ajavat juutalaiset joukot hyökkäsivät sen<br />
jälkijoukkoja vastaan sellaisella raivolla, että nämä olivat vähällä kärsiä täydellisen tappion.<br />
Roomalaiset pääsivät vain vaivoin peräytymään. Juutalaiset eivät kärsineet juuri<br />
minkäänlaisia menetyksiä, ja he palasivat riemusaatossa saaliineen Jerusalemiin. Tämä<br />
näennäinen menestys tuotti heille kuitenkin vain onnettomuutta. Se innoitti heitä<br />
vastustamaan roomalaisia niin itsepintaisesti, että se johti tuomitun kaupungin<br />
sanomattomaan kurjuuteen. {AO7 22.1}<br />
Kaupungin piiritys ja hävitys<br />
Hirvittävät onnettomuudet kohtasivat Jerusalemia Tituksen toimeenpanemassa uudessa<br />
piirityksessä. Kaupunki saarrettiin pääsiäisen aikaan, jolloin miljoonat juutalaiset olivat<br />
kokoontuneina sen muurien sisäpuolelle. Kaupungin elintarvikevarastot, jotka huolellisesti<br />
hoidettuina olisivat turvanneet asukkaiden ravinnonsaannin useiksi vuosiksi, oli juuri<br />
aikaisemmin riitelevien puolueiden kateuden ja kostonhimon tähden hävitetty, ja nyt<br />
kaupungin asukkaita odottivat kaikki nälänhädän kauhut. Mitta vehnää maksoi yhden<br />
talentin. Nälän tuskat olivat niin tuimat, että monet pureskelivat nahkavöitään sekä<br />
kenkiensä ja kilpiensä päällysnahkaa. Monet asukkaista hiipivät salaa öisin kaupungin<br />
muurien ulkopuolelle keräämään villikasveja, vaikka monet olivatkin joutuneet kiinni ja<br />
tulleet kiduttamalla tapetuiksi. Ja usein niiltä, jotka olivat onnistuneet turvallisesti<br />
15
Change language