Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
ja päästämään ennakkoluulonsa ja intohimonsa valloilleen. Seurauksena olivat mitä<br />
pelottavimmat kapinaja taistelunäytelmät; veri kasteli Saksan taistelukentät. {AO7 163.2}<br />
Se sieluntuska, jota Luther jo paljon aikaisemmin oli kokenut Erfurtissa, painoi häntä nyt<br />
kaksinkertaisella voimalla, kun hän näki, että hurmahenkisyyden seuraukset luettiin<br />
uskonpuhdistuksen syyksi. Paavia kannattavat ruhtinaat selittivät kapinan Lutherin oppien<br />
luonnolliseksi hedelmäksi, ja monet uskoivat tämän väitteen. Vaikka tämä syytös oli täysin<br />
aiheeton, se tuotti uskonpuhdistajalle suurta tuskaa. Kun totuuden asiaa häväistiin siten, että<br />
se asetettiin samaan luokkaan halpamaisimman hurmahenkisyyden kanssa, se näytti olevan<br />
enemmän kuin hän voi kestää. Toisaalta kapinan johtajat vihasivat Lutheria, koska hän ei<br />
ainoastaan ollut vastustanut heidän oppejaan ja heidän väitettään jumalallisen innoituksen<br />
omistamisesta vaan lisäksi julistanut heidät yhteiskuntaa vastustaviksi kapinoitsijoiksi.<br />
Kostaakseen hänelle he julistivat hänet halveksittavaksi teeskentelijäksi. Hän näytti<br />
joutuneen sekä ruhtinaiden että kansan epäsuosioon. {AO7 163.3}<br />
Katolilaiset riemuitsivat odottaessaan uskonpuhdistuksen pian luhistuvan, ja he moittivat<br />
Lutheria niistäkin erehdyksistä, joita hän mitä vakavimmin oli koettanut korjata.<br />
Kiihkoilijain puolueen, joka valheellisesti väitti saaneensa osakseen aivan väärää kohtelua,<br />
onnistui herättää myötätuntoa suuressa osassa kansaa, ja heitä ruvettiin pitämään<br />
marttyyreina, kuten usein tapahtuu vääryyden puolustajille. Siten niitä, jotka kaikin voimin<br />
vastustivat uskonpuhdistusta, säälittiin ja ylistettiin sorron ja julmuuden uhreina. Tämä oli<br />
saatanan työtä. Siihen yllytti sama kapinahenki, joka ensin ilmeni taivaassa. {AO7 163.4}<br />
Saatana koettaa aina pettää ihmisiä ja johtaa heitä nimittämään syntiä vanhurskaudeksi ja<br />
vanhurskautta synniksi. Miten hyvin hän onkaan menestynyt työssään! Kuinka usein<br />
Jumalan uskolliset palvelijat saavatkaan osakseen moitetta ja syytöksiä sen tähden, että he<br />
pelottomasti puolustavat totuutta. Ihmisiä, jotka ovat vain saatanan välikappaleita, ylistetään<br />
ja imarrellaan, vieläpä pidetään marttyyreinakin, samalla kun niitä, joita tulisi kunnioittaa ja<br />
tukea, hyljeksitään ja epäillään. {AO7 164.1}<br />
Tekopyhyys pettää ihmisiä vie164 läkin. Sen eri muodoissa ilmenee sama henki kuin<br />
Lutherinkin päivinä: se kääntää ihmisten mielen pois Raamatusta ja johtaa heidät<br />
seuraamaan omia tunteitaan ja mielijohteitaan ennemmin kuin olemaan kuuliaisia Jumalan<br />
laille. Tämä on saatanan menestyksellisimpiä suunnitelmia puhtauden ja totuuden<br />
saattamiseksi huonoon huutoon. {AO7 164.2}<br />
Luther puolusti pelottomasti evankeliumiaan eri suunnilta tulevia hyökkäyksiä vastaan.<br />
Jumalan sana osoittautui voimakkaaksi aseeksi jokaisessa taistelussa. Tällä sanalla hän<br />
taisteli paavin anastamaa arvovaltaa ja skolastikkojen järkeisopillista filosofiaa vastaan<br />
samalla kun hän pysyi kallionlujana sitä hurmahenkisyyttä vastaan, joka yritti liittyä<br />
uskonpuhdistukseen. {AO7 164.3}<br />
126
Change language