Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
verrattavaa ollut nähty pitkiin aikoihin. Kansan huomio, joka niin kauan oli kohdistunut<br />
inhimillisiin juhlamenoihin ja maallisiin välittäjiin, kääntyi nyt Kristukseen, ja häneen<br />
ristiinnaulittuna. {AO7 111.2}<br />
Luther Augsburgissa<br />
Tämä laajalle levinnyt innostus herätti yhä enemmän Rooman kirkon viranomaisten<br />
pelkoa. Luther sai käskyn saapua Roomaan vastaamaan syytökseen harhaoppisuudesta.<br />
Tämä käsky täytti hänen ystävänsä pelolla. He tiesivät hyvin, mikä vaara häntä uhkasi<br />
tuossa turmeltuneessa kaupungissa, joka jo ennestään oli juopunut Jeesuksen todistajien<br />
verestä. He vastustivat hänen menoaan Roomaan ja pyysivät, että häntä kuulusteltaisiin<br />
Saksassa. {AO7 111.3}<br />
Näin asia lopulta järjestettiinkin, ja paavin lähettiläs määrättiin tutkimaan asiaa. Niissä<br />
ohjeissa, joita paavi antoi tälle virkamiehelle, selitettiin, että Luther oli jo aikaisemmin<br />
julistettu harhaoppiseksi. Sen tähden lähettiläs velvoitettiin asettamaan hänet viipymättä<br />
syytteeseen ja pakottamaan hänet alistumaan. Jos hän pysyisi lujana opissaan eikä lähettiläs<br />
saisi häntä haltuunsa, lähettiläällä olisi valta julistaa hänet lainsuojattomaksi kaikkialla<br />
Saksassa, karkottaa ja kirota sekä julistaa pannaan kaikki, jotka olivat hänen puolellaan.78<br />
Tämän lisäksi paavi määräsi lähettiläänsä turmiollisen harhaopin perinpohjaista hävittämistä<br />
varten julistamaan pannaan kaikki, jotka laiminlöisivät Lutherin ja hänen kannattajainsa<br />
vangitsemisen ja Rooman kostolle luovuttamisen. Vangitsemisvelvollisuudesta ei<br />
vapauttanut asema kirkossa tai valtiossa. Vain keisari oli poikkeuksena. {AO7 112.1}<br />
Tässä ilmenee paavikunnan todellinen henki. Koko asiakirjassa ei näkynyt jälkeäkään<br />
kristillisistä periaatteista tai edes yleisestä oikeudenkäytöstä. Luther oli kaukana Roomasta;<br />
hän ei ollut saanut tilaisuutta selittää tai puolustaa kantaansa. Kuitenkin hänet summittaisesti<br />
julistettiin kerettiläiseksi, ennen kuin hänen asiaansa oli perusteellisesti tutkittu. Samana<br />
päivänä tapahtui varoittaminen, syyttäminen, asian käsittely ja tuomitseminen. Tämän<br />
kaiken teki niin kutsuttu pyhä isä, joka väitti olevansa ylin auktoriteetti, ainoa erehtymätön<br />
tuomari kirkossa ja valtiossa. {AO7 112.2}<br />
Tähän aikaan, jolloin Luther suuresti kaipasi luotettavan ystävän myötätuntoa ja neuvoa,<br />
Jumalan kaitselmus lähetti Melanchthonin Wittenbergiin. Melanchthon oli nuori,<br />
käytökseltään vaatimaton ja ujo. Tämä sekä hänen terve arvostelukykynsä, laajat tietonsa,<br />
miellyttävä kaunopuheisuutensa ja puhdas ja vilpitön luonteensa herättivät yleistä ihailua ja<br />
kunnioitusta. Hänen hieno luonteensa oli yhtä huomattava kuin hänen suuri<br />
lahjakkuutensakin. Hänestä tuli pian innokas evankeliumin opiskelija sekä Lutherin<br />
luotettavin ystävä ja arvokkain työtoveri. Hänen sävyisyytensä, varovaisuutensa ja<br />
tarkkuutensa täydensivät sopivasti Lutherin rohkeutta ja tarmoa. Heidän yhteistyönsä antoi<br />
uskonpuhdistukselle uutta voimaa ja Lutherille uutta rohkeutta ja intoa. {AO7 112.3}<br />
86
Change language