Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Saatana oli kansakunnan johtaja, ja sen korkeimmat hallinnolliset ja uskonnolliset<br />
vallanpitäjät olivat hänen alaisiaan. {AO7 20.1}<br />
Toisiaan vastustavien puolueiden johtajat liittyivät toisinaan yhteen ryöstääkseen ja<br />
kiusatakseen onnettomia uhrejaan, mutta hyökkäsivät kohta taas toistensa kimppuun<br />
surmaten säälimättä. Temppelin pyhä aluekaan ei voinut hillitä heidän hirvittävää<br />
julmuuttaan. Rukoilijoita lyötiin kuoliaiksi alttarin edessä, ja pyhäkkö saastutettiin<br />
surmattujen ruumiilla. Tämän helvetillisen työn suorittajat selittivät kuitenkin sokeassa ja<br />
pilkkaavassa röyhkeydessään, että ei ollut mitään pelkoa Jerusalemin hävityksestä, koska se<br />
oli Jumalan oma kaupunki. Lujittaakseen vielä enemmän omaa valtaansa he lahjoivat vääriä<br />
profeettoja julistamaan - roomalaisten legioonien jo piirittäessä temppeliä - että kansan oli<br />
odotettava pelastusta Jumalalta. Viimeiseen asti kansanjoukot pitivät kiinni uskosta, että<br />
Korkein tulisi astumaan väliin ja tuottamaan vihollisille tappion. Mutta Israel oli torjunut<br />
luotaan jumalallisen suojeluksen, eikä sillä nyt ollut mitään suojaa. Onneton Jerusalem!<br />
Sisäisten eripuraisuuksien rikki raatelema kaupunki, jonka kadut olivat värjäytyneet<br />
punaisiksi toisiaan surmaavien asukkaiden verestä samanaikaisesti kun vihollisarmeijat<br />
mursivat maahan sen linnoituksia ja surmasivat sen sotamiehiä. {AO7 20.2}<br />
Kaikki Jerusalemin hävitystä koskevat Kristuksen lausumat ennustukset täyttyivät<br />
viimeistä kirjainta myöten. Juutalaiset saivat kokea tosiksi hänen varoittavat sanansa: »Millä<br />
mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan» (Matt. 7: 2). {AO7 21.1}<br />
Tuomiota ja hävitystä ennustavia merkkejä ja ihmeitä ilmaantui. Keskellä yötä näkyi<br />
temppelin ja alttarin yläpuolella yliluonnollinen valo. Auringon laskiessa näkyi pilvissä<br />
kuvattuina taisteluun ryhmittyviä sotavaunuja ja sotamiehiä. Salaperäiset äänet herättivät<br />
kauhua pyhäkössä yöllä palvelustaan suorittavien pappien keskuudessa. Maa vavahteli, ja<br />
lukemattomien äänten kuultiin huutavan: »Paetkaamme täältä.» Suuri itäportti, joka oli niin<br />
raskas, että kaksikymmentä miestä kykeni vaivoin sen sulkemaan, ja jonka paksut rautaiset<br />
salpatangot oli kiinnitetty syvälle jykevään katukivetykseen, avautui keskiyöllä<br />
näkymättömän voiman vaikutuksesta.1 {AO7 21.2}<br />
Seitsemän vuoden ajan eräs mies kulki edestakaisin Jerusalemin katuja ja ennusti<br />
kaupunkia kohtaavista kauhuista. Päivät ja yöt hän lauloi hirmuista lauluaan: »Huuto kuuluu<br />
idästä, huuto kuuluu lännestä, huuto kuuluu neljältä ilmansuunnalta, huuto Jerusalemia<br />
vastaan ja temppeliä vastaan, huuto ylkää ja morsianta vastaan, huuto koko kansaa<br />
vastaan!»2 Tämä outo kulkija vangittiin ja häntä kidutettiin, mutta valituksen ääntäkään ei<br />
päässyt hänen huuliltaan. Pilkkaan ja pahoinpitelyyn hän vastasi vain: »Voi, voi<br />
Jerusalemia! Voi, voi niitä, jotka siellä asuvat!» Hänen varoitushuutonsa ei vaiennut ennen<br />
kuin hän sai surmansa ennustamansa piirityksen aikana. {AO7 21.3}’<br />
14
Change language