Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Jeesus näki selvästi, miten valittu kansa oli yli tuhatvuotisen historiansa aikana päässyt<br />
osalliseksi Jumalan erityisestä suosiosta ja suojaavasta huolenpidosta. Siinä oli Moorian<br />
vuori, jolla lupauksen poika vastustelematta antoi sitoa itsensä alttarille esikuvana Jumalan<br />
Pojan uhrista. Siellä uskovien isälle vahvistettiin siunauksen liitto, suurenmoinen lupaus<br />
tulevasta Messiaasta (l Moos. 22: 9, 16-18). Siellä Ornanin puimatantereelta taivasta kohti<br />
nousevan uhritulen liekit olivat saaneet hävittävän enkelin panemaan miekkansa tuppeen (1<br />
Aikak. 21), mikä oli sopiva vertauskuva Vapahtajan uhrista ja välitystyöstä syyllisten<br />
hyväksi. Jumala oli kunnioittanut Jerusalemia enemmän kuin mitään toista paikkaa maan<br />
päällä. Herra oli »valinnut Siionin», hän oli »halunnut sen asunnoksensa» (Ps. 132: 13).<br />
Täällä pyhät profeetat olivat aikojen kuluessa julistaneet varoituksen sanomiaan. Täällä<br />
papit olivat heiluttaneet suitsutusastioitaan, ja suitsutussavu oli rukousten saattamana<br />
noussut Jumalan eteen. Täällä oli päivittäin vuodatettu uhrilampaiden verta, mikä viittasi<br />
tulevaan Jumalan Karitsaan. Täällä Herra oli ilmaissut läsnäolonsa armoistuimen yläpuolella<br />
olevassa kirkkauden pilvessä. Tuolla oli paikka, johon salaperäisten, maan ja taivaan<br />
yhdistävien tikapuiden alapää oli laskettu (1 Moos. 28: 12; Joh. 1: 51), tikapuiden, joita<br />
pitkin Jumalan enkelit kulkivat ylös ja alas ja jotka aukaisivat maailmalle tien<br />
kaikkeinpyhimpään. Jos Israel olisi kansana pysynyt uskollisena taivaalle, Jerusalem olisi<br />
säilynyt iäti Jumalan valittuna kaupunkina (Jer. 17: 21-25). Mutta tuon suositun kansan<br />
historia kertoo luopumuksesta ja kapinoinnista. Tuo kansa oli torjunut taivaan armon,<br />
käyttänyt väärin etuoikeuksiaan ja laiminlyönyt tilaisuutensa. {AO7 12.2}<br />
Vaikka israelilaiset »pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja<br />
häpäisivät hänen profeettojansa» (2 Aikak. 36:16), Herra oli silti osoittanut heille olevansa<br />
»laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa» (2<br />
Moos. 34: 6). Huolimatta heidän toistuvista luopumuksistaan hänen armonsa oli jatkanut<br />
vetoomuksiaan. Osoittaen hellempää rakkautta kuin isä poikaansa kohtaan »Herra, heidän<br />
isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa<br />
kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa» (2 Aikak. 36: 15). Kun varoituksista,<br />
pyynnöistä ja nuhteista ei ollut apua, hän lähetti heille taivaan parhaimman lahjan, ei, hän<br />
tyhjensi koko taivaan tuossa yhdessä Lahjassa. {AO7 12.3}<br />
Itse Jumalan Poika lähetettiin puhuttelemaan katumatonta kaupunkia. Juuri Kristus oli<br />
tuonut Israelin kuin hyvän viinipuun pois Egyptistä (Ps. 80: 9). Hänen kätensä oli<br />
karkottanut pakanat sen tieltä. Hän oli istuttanut sen hedelmälliselle kukkulalle. Hän oli<br />
ympäröinyt sen suojaavalla huolenpidollaan. Hän oli lähettänyt palvelijansa hoitamaan sitä.<br />
»Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä», hän huudahtaa, »jota en olisi sille tehnyt?»<br />
(Jes. 5: 4). Vaikka se olikin vastoin odotuksia tuottanut rypäleiden sijasta villimarjoja, hän<br />
kuitenkin yhä toivoi sen osoittautuvan hedelmälliseksi ja saapui henkilökohtaisesti<br />
viinitarhaansa voidakseen mahdollisesti pelastaa sen tuholta. Hän muokkasi sen maata,<br />
leikkasi ja hoiti sitä. Hän ponnisteli väsymättä pelastaakseen oman istutuksensa. {AO7<br />
13.1}<br />
7
Change language