Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Luku 11—Ruhtinaiden vastalause<br />
Jaloimpia todistuksia, mitä milloinkaan on tuotu julki uskonpuhdistuksen puolesta, oli se<br />
vastalause, jonka Saksan kristityt ruhtinaat esittivät Speierin valtiopäivillä vuonna 1529.<br />
Näiden Jumalan miesten rohkeus, usko ja lujuus hankkivat tuleville ajoille ajatuksenja<br />
omantunnonvapauden. Heidän vastalauseensa antoi uudistetulle kirkolle nimen<br />
»protestanttinen», ja siinä esitetyt periaatteet muodostavat »protestanttisuuden<br />
perusolemuksen».169 {AO7 168.1}<br />
Saksan viholliset uskonpuhdistuksen levittämisen turvana<br />
Uskonpuhdistukselle oli koittanut pimeä ja uhkaavalta näyttävä päivä. Huolimatta<br />
Wormsin julistuksesta, joka riisti Lutherilta lain suojan ja kielsi opettamasta tai<br />
vastaanottamasta hänen oppejaan, Saksassa oli näihin asti vallinnut uskonnollinen<br />
suvaitsevaisuus. Jumalan kaitselmus oli pidättänyt totuutta vastustavia voimia. Kaarle V oli<br />
aikonut tukahduttaa uskonpuhdistuksen, mutta aina kun hän oli kohottanut kätensä iskun<br />
antamista varten, hänen oli ollut pakko käyttää sitä iskun torjumiseen. Useita kertoja välitön<br />
tuho näytti olevan niiden osana, jotka uskalsivat ruveta vastustamaan Roomaa, mutta<br />
ratkaisevana hetkenä ilmaantuivat Turkin armeijat itärajalle tai Ranskan kuningas aloitti<br />
sodan tai paavi itse alkoi ahdistaa keisaria, jonka kasvava valta herätti hänessä<br />
levottomuutta. Täten uskonpuhdistus pääsi vahvistumaan ja laajenemaan kansakuntien<br />
taistelujen ja melskeiden keskellä. {AO7 168.2}<br />
Viimein kuitenkin paavia kannattavat hallitsijat tukahduttivat keskinäiset riitansa<br />
voidakseen yhdessä toimia uskonpuhdistajia vastaan. Speierin valtiopäivät olivat vuonna<br />
1526 myöntäneet kaikille Saksan valtioille täyden vapauden uskontoa koskevissa asioissa<br />
yleiseen kirkolliskokoukseen asti. Mutta tuskin myönnytyksen perusteina olleet vaarat olivat<br />
väistyneet, kun keisari kutsui koolle toiset valtiopäivät Speieriin vuonna 1529<br />
kerettiläisyyden murskaamista varten. Oli koetettava mikäli mahdollista rauhallisin keinoin<br />
saada ruhtinaat yhteisesti vastustamaan uskonpuhdistusta; mutta jos se ei onnistuisi, Kaarle<br />
oli valmis tarttumaan miekkaan. {AO7 169.1}<br />
Uskonnonvapauskysymys Speierin valtiopäivillä<br />
Paavin kannattajat riemuitsivat. He kokoontuivat Speieriin suurin joukoin ja osoittivat<br />
julkisesti vihamielisyyttään uskonpuhdistajia ja kaikkia heidän suosijoitaan kohtaan.<br />
Melanchthon sanoi: »Me olemme maailman kiroamia ja hylkäämiä, mutta Kristus on<br />
katsova köyhän kansansa puoleen ja suojeleva sitä.»170 Valtiopäiville saapuneita<br />
evankelisia ruhtinaita kiellettiin jopa antamasta saarnata evankeliumia omissa asunnoissaan.<br />
Mutta Speierin kansa janosi Jumalan sanaa, ja kiellosta huolimatta kansaa saapui<br />
tuhatmäärin jumalanpalveluksiin, joita pidettiin Saksin vaaliruhtinaan kappelissa. {AO7<br />
170.1}<br />
130
Change language