Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
protestanttisen sananjulistajan saarnaamaan kaupungin kirkoissa. Kun katolisen kirkon<br />
viranomaiset kielsivät tämän, prinsessa avasi palatsin sananjulistukselle. Eräs huone<br />
järjestettiin kappeliksi ja ilmoitettiin, että siellä pidettäisiin saarnatilaisuus joka päivä<br />
määrättyyn aikaan. Kokouksiin kutsuttiin kaikkiin säätyihin ja ammattikuntiin kuuluvia<br />
henkilöitä. Kansaa tuli niin paljon, että ei ainoastaan kappeli vaan myös eteiset ja hallit<br />
täyttyivät kuulijoista. Joka päivä saapui tuhansia: aatelisia, valtiomiehiä, lainoppineita,<br />
kauppiaita ja käsityöläisiä. Kuningas ei kieltänyt pitämästä kokouksia, vaan käski avata niitä<br />
varten kaksi Pariisin kirkkoa. Milloinkaan ennen ei Jumalan sana ollut saanut kaupungissa<br />
aikaan sellaista liikettä. Näytti siltä kuin elämän Henki taivaasta olisi vuodatettu kansan ylle.<br />
Kohtuullisuus, puhtaus, järjestys ja ahkeruus syrjäyttivät juoppouden, irstailun, epäsovun ja<br />
toimettomuuden. {AO7 191.3}<br />
Mutta papitkaan eivät olleet joutilaina. Kun kuningas yhä kieltäytyi puuttumusta asiaan ja<br />
estämästä evankeliumin saarnaamista, he kääntyivät kansan puoleen. Keinoja säästämättä<br />
taikauskoisessa rahvaassa herätettiin pelkoa, ennakkoluuloja ja uskonkiihkoa. Seuratessaan<br />
sokeasti vääriä opettajiaan Pariisin kävi kuten muinoin Jerusalemin: se ei tuntenut<br />
etsikkoaikaansa eikä tiennyt, mikä sen rauhaan sopi. Kaksi vuotta Jumalan sanaa saarnattiin<br />
pääkaupungissa; mutta samalla, kun monet ottivat vastaan evankeliumin, kansan enemmistö<br />
hylkäsi sen. Frans oli osoittanut suvaitsevaisuutta yksinomaan omien aikeittensa<br />
menestymistä ajatellen, ja paavin kannattajien onnistui saada valtaasemansa takaisin. Kirkot<br />
suljettiin uudelleen ja polttorovio pystytettiin. {AO7 192.1}<br />
Calvin oli yhä Pariisissa, jossa hän opiskelun, mietiskelyn ja rukouksen avulla<br />
valmistautui tuleviin tehtäviinsä ja jatkoi valon levittämistä. Viimein kuitenkin epäluulo<br />
heräsi häntä kohtaan. Viranomaiset päättivät viedä hänet polttoroviolle. Hän ajatteli<br />
olevansa turvassa yksinäisyydessään eikä aavistanut mitään vaaraa, ennen kuin ystävät<br />
syöksyivät hänen huoneeseensa ja ilmoittivat oikeudenpalvelijoiden olevan matkalla<br />
vangitsemaan hänet. Samassa tuokiossa kuului kova kolkutus ulkoovelta. Hetkeäkään ei<br />
ollut hukattavissa. Muutamat uskonpuhdistajan ystävistä viivyttivät oikeudenpalvelijoita<br />
ovella sillä aikaa, kun toiset auttoivat häntä pääsemään ikkunasta ulos, minkä jälkeen hän<br />
nopeasti riensi kaupungin rajalle. Siellä hän pääsi turvaan erään työmiehen luokse joka oli<br />
uskonpuhdistuksen ystä vä. Isäntänsä vaatteisiin pukeutu neena hän lähti kuokka olalla<br />
matkalleen. Hän kulki etelää kohti ja löysi jälleen turvapaikan Margaretin hallinnassa<br />
olevalta alueelta.212 {AO7 192.2}<br />
Täällä hän viipyi muutamia kuukausia mahtavien ystäviensä varmassa suojassa ja jatkoi<br />
tutkimuksiaan. Mutta hänen sydämensä vaati häntä julistamaan evankeliumia Ranskassa,<br />
eikä hän voinut olla kauan toimettomana. Niin pian kuin myrsky oli jonkin verran asettunut,<br />
hän valitsi uudeksi työkentäkseen Poitiersin, jossa oli yliopisto ja jossa uudet käsitykset jo<br />
olivat saaneet suosiota osakseen. Kaikensäätyiset henkilöt kuuntelivat iloiten evankeliumia.<br />
Calvin ei saarnannut julkisesti, mutta pormestarin asunnossa, omissa majapaikoissaan ja<br />
joskus yleisessä puistossa hän esitti elämän sanaa niille, jotka halusivat kuulla. Jonkin ajan<br />
148
Change language