Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Keskellä heidän jumalanpalveluksensa alkulaulua aallot syöksyivät laivan yli ja pirstoivat<br />
isonpurjeen kappaleiksi; vesi peitti laivan ja virtasi välikannelle, ikään kuin suuri syvyys<br />
olisi meidät jo niellyt. Englantilaiset alkoivat kauheasti kirkua, mutta saksalaiset jatkoivat<br />
rauhallisesti lauluaan. Jälkeenpäin minä kysyin yhdeltä heistä: ’Etkö sinä pelännyt?’ Hän<br />
vastasi: ’Jumalan kiitos, en.’ Kysyin edelleen: ’Mutta eivätkö teidän vaimonne ja lapsenne<br />
pelänneet?’ ’Eivät’, hän vastasi ystävällisesti. ’Meidän vaimomme ja lapsemme eivät pelkää<br />
kuolemaa.’»240. {AO7 223.2}<br />
Savannahiin saapumisen jälkeen Wesley viipyi lyhyen ajan herrnhutilaisten parissa, ja<br />
heidän kristillinen käytöksensä teki häneen syvän vaikutuksen. Eräästä heidän<br />
uskonnollisesta kokouksestaan, joka oli Englannin kirkon kuolleen muodollisuuden<br />
ilmeinen vastakohta, hän kirjoitti: »Kokouksen suuri yksinkertaisuus ja vakavuus saattoivat<br />
minut unohtamaan välillä olevat seitsemäntoista vuosisataa, ja minä kuvittelin olevani<br />
yhdessä niistä kokouksista, joissa muoto ja valtio eivät olleet määräävinä, vaan kokousta<br />
johti joko teltantekijä Paavali tai kalastaja Pietari Jumalan Hengen ja voiman<br />
ilmestyessä.»241 {AO7 223.3}<br />
Palattuaan Englantiin Wesley sai herrnhutilaisen saarnaajan opastamana selvemmän<br />
käsityksen raamatullisesta uskosta. Hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että hänen täytyi lakata<br />
pitämästä omia töitään pelastuksen välikappaleina ja luottaa täydellisesti »Jumalan<br />
Karitsaan, joka ottaa pois maailman synnin». Eräässä herrnhutilaisten Lontoossa pitämässä<br />
kokouksessa luettiin Lutherin kuvaus Jumalan Hengen uskovan sydämessä aikaansaamasta<br />
muutoksesta. Kun Wesley kuunteli sitä, usko heräsi hänen sydämessään. »Tunsin, miten<br />
sydämeni ihmeellisesti lämpeni», hän sanoo. »Tunsin luottavani Kristukseen pelastuksen<br />
takaajana, yksin Kristukseen; ja sain vakuutuksen, että hän oli ottanut pois minun syntini,<br />
juuri minun, ja pelastanut minut synnin ja kuoleman laista.»242 {AO7 224.1}<br />
Pitkinä väsyttävän ja lohduttoman ponnistelun vuosina, jotka olivat täynnä kieltäymystä,<br />
nuhteita ja nöyryytystä, Wesley oli py synyt lujana päätöksessään etsiä Jumalaa. Nyt hän oli<br />
hänet löytänyt, ja hänelle selvisi, että armo, jota hän oli tavoitellut rukouksilla ja paastolla,<br />
almuilla ja kieltäymyksillä, oli lahja, jonka hän sai rahatta ja hinnatta. {AO7 224.2}<br />
Kun hän oli vahvistunut uskossa Kristukseen, hänen mielensä valtasi palava halu levittää<br />
kaikkialle tietoa Jumalan vapaan armon ihanasta evankeliumista. »Minä pidän koko<br />
maailmaa seurakuntanani», hän sanoi; »ja missä hyvänsä minä olen, minä katson sopivaksi<br />
ja oikeaksi sekä velvollisuudekseni julistaa pelastuksen iloista sanomaa kaikille, jotka sitä<br />
haluavat kuulla.»243 {AO7 224.3}<br />
Wesley jatkoi tarkkaa ja itsensäkieltävää elämää, ei enää uskonsa perustuksena vaan<br />
seurauksena; ei pyhyyden juurena vaan hedelmänä. Jumalan armo Kristuksessa on kristityn<br />
toivon perustus, ja tämä armo ilmenee Kristukselle kuuliaisessa elämässä. Wesley pyhitti<br />
elämänsä niiden suurten totuuksien saarnaamiseen, jotka hän oli ottanut vastaan. Hän julisti,<br />
että vanhurskauttaminen uskosta Kristuksen sovittavaan vereen ja Pyhän Hengen sydäntä<br />
171
Change language