Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
opetusta. Kristuksen, suuren Mestarin, hiljaisuus ja nöyryys verrattuna hänen palvelijakseen<br />
tunnustautuvan paavin ylpeyteen ja komeuteen teki moneen syvän vaikutuksen. Prahassa<br />
nousi suuri hälinä, ja jonkin ajan kuluttua taiteilijat huomasivat välttämättömäksi poistua<br />
kaupungista oman turvallisuutensa tähden. Mutta heidän antamansa opetus ei unohtunut.<br />
Taulut tekivät syvän vaikutuksen Husiin ja saivat hänet tarkemmin tutkimaan Raamattua ja<br />
Wycliffin kirjoituksia. Vaikka hän ei ollut vielä valmis hyväksymään kaikkia Wycliffin<br />
vaatimia uudistuksia, hän näki entistä selvemmin paavikunnan todellisen luonteen ja<br />
saarnasi entistä innokkaammin papiston ylpeyttä, kunnianhimoa ja turmelusta<br />
vastaan. {AO7 80.3}<br />
Böömistä valo levisi Saksaan. Prahan yliopistossa sattuneiden häiriöiden tähden sadat<br />
saksalaiset ylioppilaat lähtivät sieltä. Monet heistä olivat saaneet ensimmäiset tietonsa<br />
Raamatusta Husilta, ja palattuaan kotiin he levittivät evankeliumia omassa<br />
isänmaassaan. {AO7 80.4}<br />
Praha kirkonkirouksessa<br />
Prahan tapahtumista vietiin tieto Roomaan, ja Hus sai pian kutsun tulla paavin eteen.<br />
Kutsun noudattaminen olisi merkinnyt hänelle varmaa kuolemaa. Böömin kuningas ja<br />
kuningatar, yliopisto, aatelisto ja hallitusmiehet pyysivät yhteisesti, että Hus saisi olla<br />
Prahassa ja vastata Roomassa asiamiehen kautta. Sen sijaan, että paavi olisi myöntynyt<br />
tähän pyyntöön, hän ryhtyi tutkimaan Husia ja julisti Prahan kaupungin<br />
kirkonkiroukseen. {AO7 81.1}<br />
Siihen aikaan tällaisen tuomion julistaminen sai aikaan yleisen säikähdyksen. Siihen<br />
liittyvät menot oli sovitettu synnyttämään pelkoa kansassa. Ihmiset pitivät paavia Jumalan<br />
edustajana, jolla oli taivaan ja helvetin avaimet ja valta aiheuttaa heille sekä aineellisia että<br />
hengellisiä rangaistuksia. Taivaan porttien luultiin olevan suljettuina kirkonkiroukseen<br />
julistetulta seudulta ja kuolleiden jäävän autuaiden asuntojen ulkopuolelle, kunnes paavi<br />
näkisi hyväksi peruuttaa julistuksensa. Tämän kauhean onnettomuuden merkiksi<br />
lakkautettiin kaikki uskonnolliset toimitukset. Kirkot suljettiin. Avioliittoon vihkimiset<br />
toimitettiin hautausmailla. Kuolleita ei saanut haudata siunattuun maahan, vaan ne täytyi<br />
haudata vallihautoihin tai peltoihin ilman tavallisia hautausmenoja. Näin Rooma<br />
mielikuvitukseen vetoavilla keinoilla yritti hallita ihmisten omaatuntoa. {AO7 81.2}<br />
Suuri levottomuus vallitsi Prahassa. Useat syyttivät Husia kaikkien näiden<br />
onnettomuuksien aiheuttajaksi ja vaativat, että hänet jätettäisiin alttiiksi Rooman kostolle.<br />
Myrskyä tyynnyttääkseen Hus vetäytyi joksikin ajaksi syntymäkyläänsä. Kirjoittaessaan<br />
Prahaan jääneille ystävilleen hän sanoi: »Jos olen jättänyt teidät, se on tapahtunut halusta<br />
seurata Jeesuksen Kristuksen käskyä ja esimerkkiä, etten antaisi pahansuoville aihetta vetää<br />
päälleen ikuista tuomiota enkä saattaisi hurskaita kärsimysten ja vainon alaisiksi. Olen<br />
poistunut myös sen tähden, että pelkään jumalattomien pappien yhä kauemmin estävän<br />
Jumalan sanan saarnaamista keskuudessanne, jos minä olen siellä. Mutta minä en ole<br />
63
Change language