Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Kolmen vuoden ajan valon ja kirkkauden Herra oli liikkunut kansansa keskuudessa. Hän<br />
»vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet», sitoi särjettyjä<br />
sydämiä, päästi vangittuja vapauteen, avasi sokeain silmät ja kuurojen korvat, paransi<br />
rampoja, puhdisti pitaalisia, herätti kuolleita ja julisti köyhille evankeliumia (Ap.t. 10: 38;<br />
Luuk. 4: 18; Matt. 11: 5). Kaikille ihmisryhmille kuului hänen armollinen kutsunsa: »Tulkaa<br />
minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon» (Matt. 11:<br />
28). {AO7 13.2}<br />
Vaikka hänelle palkittiin hyvä pahalla ja rakkaus vihalla (Ps. 109: 5), hän oli päättävästi<br />
toteuttanut rakkaudenpalvelustaan. Hän ei milloinkaan torjunut luotaan niitä, jotka etsivät<br />
hänen armoaan. Kodittomana vaeltajana, päivittäisenä osanaan puute ja pilkka, hän eli<br />
palvellakseen ihmisiä ja lievittääkseen heidän hätäänsä ja pyysi heitä vastaanottamaan<br />
elämän lahjan. Armon aallot, jotka löivät takaisin noista kovista sydämistä, vyöryivät yhä<br />
voimakkaampina kertoen säälivästä, sanomattomasta rakkaudesta. Mutta Israel oli hylännyt<br />
parhaan Ystävänsä ja ainoan Auttajansa. Hänen rakkautensa vetoomukset oli hylätty, hänen<br />
neuvonsa torjuttu, hänen varoituksiaan pilkattu. {AO7 13.3}<br />
Jeesus näkee ennalta Jerusalemin hävityksen<br />
Toivon ja anteeksiannon hetki oli nopeasti kulumassa loppuun ja Jumalan vihan malja,<br />
jonka vuodattamista oli niin kauan lykätty, oli täyttymäisillään. Luopumuksen ja<br />
kapinoinnin pitkänä aikakautena kerääntynyt pilvi oli jo pelottavan synkkä ja se oli<br />
purkautumaisillaan syyllisen kansan ylle. Mutta häntä, joka yksin olisi voinut pelastaa<br />
heidät tuolta uhkaavalta kohtalolta, he olivat ylenkatsoneet, moittineet, hänet he olivat<br />
hylänneet, ja pian he ristiinnaulitsisivat hänet. Se aika, jonka Israel oli ollut Jumalan<br />
siunaama ja suosima kansa, päättyisi Kristuksen riippuessa ristillä. Yhden ainoankin sielun<br />
kadottaminen olisi onnettomuus, jota mitkään maailman rikkaudet tai aarteet eivät voisi<br />
korvata. Mutta katsellessaan Jerusalemia Kristus näki edessään kokonaisen kaupungin,<br />
kokonaisen kansakunnan tuomion, tuon kaupungin ja tuon kansan, joka kerran oli ollut<br />
Jumalan valitsema ja hänen omaisuuttaan. {AO7 13.4}<br />
Profeetat olivat itkeneet Israelin luopumusta ja sen syntien tuottamaa hirvittävää<br />
hävitystä. Jeremia toivoi, että hänen silmänsä olisivat kyynellähde, jotta hän voisi itkeä<br />
päivät ja yöt tyttären, hänen kansansa, kaatuneita ja Herran laumaa, joka oli viety<br />
vankeuteen (Jer. 9: 1; 13: 17). Miten syvää surua tunsikaan sitten hän, jonka profeetallinen<br />
katse näkisi vuosien sijasta kokonaisia aikakausia! Hän näki surmanenkelin kohottavan<br />
miekkansa kohti kaupunkia, joka niin kauan oli ollut Kaikkivaltiaan asuinpaikkana.<br />
Öljymäeltä, samalta paikalta, jonka Titus joukkoineen myöhemmin miehitti, hän katseli yli<br />
laakson pyhiä temppelialueita pylväikköineen, ja kyynelten sumentamin silmin hän näki<br />
kauheassa tulevaisuudenkuvassa kaupungin muurit vihollisjoukkojen ympäröiminä. Hän<br />
kuuli sotajoukkojen askelten äänet niiden järjestäytyessä taisteluun. Hän kuuli äitien ja<br />
lasten ääniä heidän huutaessaan leipää piiritetyssä kaupungissa. Hän näki sen pyhien,<br />
8
Change language