Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Roomalaiskatolinen kirkko kaikkine haarautumineen kaikkialla maailmassa muodostaa<br />
suunnattoman suuren yhtenäisen järjestön, jonka tarkoituksena on paavin istuimen alaisena<br />
palvella tuon istuimen etuja. Sen miljoonat ehtoollisvieraat maapallon kaikissa maissa<br />
opetetaan pitämään itseään velvollisina totte-lemaan paavia. Olipa heidän kan-sallisuutensa<br />
ja hallitusmuotonsa mikä hyvänsä, heidän on määrä pitää kirkon arvovaltaa kaikkea muuta<br />
korkeampana. Vaikka he vannoisivat olevansa uskollisia valtiolle, sen takana on kuitenkin<br />
juhlallinen lupaus olla kuuliainen Roomalle. Tämä lupaus vapauttaa heidät kaikista<br />
sitoumuksista, jotka ovat ristiriidassa kirkon edun kanssa. {AO8 87.3}<br />
Historia todistaa Rooman ovelista ja itsepintaisista yrityksistä sekaantua huomaamatta<br />
kansakuntien asioihin. Saatuaan jalansijaa se edistää omia suunnitelmiaan ruhtinaiden ja<br />
kansojen sortumisenkin uhalla. Vuonna 1204 paavi Innocentius III pakotti Aragonian<br />
kuninkaan Pietari II:n vannomaan seuraavan harvinaisen valan: »Minä Pietari,<br />
aragonialaisten kuningas, vakuutan olevani ja lupaan aina olla uskollinen ja kuuliainen<br />
herralleni paavi Innocentiukselle, hänen katolisille seuraajilleen ja roomalaiselle kirkolle,<br />
sekä uskollisesti pitää alamaiseni hänelle kuuliaisina ja puolustaa katolista uskoa ja vainoten<br />
harhaoppista turmeltuneisuutta.»394 Tämä on sopusoinnussa sen Rooman paavin valtaa<br />
koskevan väitteen kanssa, että »hänellä on laillinen oikeus syöstä keisareita valtaistuimelta»<br />
ja että »hän voi vapauttaa alamaiset tottelemasta epäoikeudenmukaisia<br />
hallitsijoita».395 {AO8 87.4}<br />
Muistettakoon lisäksi, että Rooma kerskaa olevansa muuttumaton. Gregorius VII:n ja<br />
Innocentius III:n periaatteet ovat vieläkin roomalaiskatolisen kirkon peri-aatteita. Jos sillä<br />
vain olisi valta, se soveltaisi niitä käytäntöön yhtä tarmokkaasti nyt kuin menneinäkin<br />
vuosisatoina. Protestantit eivät tiedä, mitä he tekevät, kun aikovat suostua vastaanottamaan<br />
Roomalta apua yrittäessään korottaa sunnuntaita. Kun he pyrkivät saavuttamaan<br />
päämääränsä, Rooma vahvistaa voimiaan ottaakseen takaisin menettämänsä valta-aseman.<br />
Jos Yhdysvalloissa vakiinnutetaan se periaate, että kirkko voi käyttää tai valvoa valtiovaltaa<br />
ja että uskonnollisten menojen nou-dattaminen voidaan tehdä pakolliseksi maallisten lakien<br />
avulla - lyhyesti, että kirkko ja valtio voivat hallita omaatuntoa, silloin Rooman voitto tässä<br />
maassa on varma. {AO8 88.1}<br />
Jumalan sana varoittaa lähellä olevasta vaarasta. Jos tästä varoi-tuksesta ei oteta vaarin,<br />
on pro-testanttinen maailma huomaava Rooman todelliset aikeet vasta sitten, kun ansan<br />
välttäminen on liian myöhäistä. Roomalaisen kirkon valta kasvaa hiljaisuudessa. Sen oppien<br />
vaikutus tuntuu lainsäädäntösaleissa, seurakunnissa ja ihmisten sydämessä. Se rakentaa<br />
komeita, jykeviä rakennuksiaan, joiden salaisissa kammioissa se uudistaa entiset vainonsa.<br />
Huomaamatta ja epäilyä herättämättä se vahvistaa voimiaan edistääkseen omia aikeitaan,<br />
kun tulee aika iskeä. Se odottaa vain sopivaa tilaisuutta, ja sitä valmistetaan sille parhaillaan.<br />
Pian saamme nähdä ja tuntea, mikä rooma-laiskatolisen kirkon tarkoitus on. Jokainen, joka<br />
uskoo ja noudattaa Jumalan sanaa, joutuu silloin syy-töksen ja vainon kohteeksi. {AO8<br />
90.1}<br />
399
Change language