Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
asuville oikeuden suorittaa maanviljelystöitään. Vaikka tämä laki todellisuudessa oli<br />
pakanallinen, keisari saattoi sen voimaan nimellisen kristinuskoon kääntymisensä<br />
jälkeen. {AO8 83.1}<br />
Kun keisarin arvovalta ei osoit-tautunut riittäväksi korvaamaan Jumalan arvovaltaa, niin<br />
Eusebius, piispa, joka tavoitteli ruhtinaiden suosiota ja oli Konstantinuksen läheinen ystävä<br />
ja imartelija, väitti, että Kristus oli siirtänyt sapatin sunnuntaille. Tämän uuden opin tueksi ei<br />
esitetty ainoatakaan Raamatun todistusta. Eusebius huomaamattaan tunnustaa väitteensä<br />
vääräksi viittaamalla muutoksen todellisiin aiheuttajiin. »Kaiken», hän sanoo, »mitä oli<br />
velvollisuus tehdä sapattina, me olemme siirtäneet Herran päivälle.»385 Mutta väite<br />
sunnuntain pyhyydestä, niin perusteeton kuin se olikin, oli omiaan rohkaisemaan ihmisiä<br />
tallaamaan jalkoihinsa Herran sapatin. Kaikki, jot-ka halusivat saada maailman kunniaa,<br />
hyväksyivät suositun juhlapäivän. {AO8 83.2}<br />
Paavinvallan lujittuessa jatkettiin työtä sunnuntain korottamiseksi. Jonkin aikaa kansa oli<br />
vielä sunnuntaina maanviljelystyössä silloin kun ei ollut kirkossa, ja seitsemättä päivää<br />
pidettiin edelleen lepopäivänä. Mutta muutos edistyi jatkuvasti. Hengellisessä virassa olevia<br />
kiellettiin langettamasta tuomiota missään yhteiskunnallisessa riitakysymyksessä<br />
sunnuntaina. Pian sen jälkeen käskettiin kaikissa eri asemissa olevien henkilöiden pidättyä<br />
sunnuntaina tavallisesta työstä. Käskyn rikkomisesta tuli vapaille kansalaisille<br />
sakkorangaistus ja palvelijoille raipparangaistus. Myöhemmin säädettiin, että rikkaat<br />
menettäisivät rangaistuksena puolet maaomaisuudestaan, ja jos he pysyivät uppiniskaisina,<br />
heidät oli lopulta tehtävä orjiksi. Alempien luokkien rangaistukseksi tuli elinikäinen<br />
maastakarkotus. {AO8 83.3}<br />
Ihmeitäkin sepitettiin asian edistämiseksi. Muiden kummallisten asiain joukossa<br />
kerrottiin, että kun eräs talonpoika kynti peltoaan sunnuntaina ja puhdisti auraansa<br />
raudankappaleella, tämä tarttui hänen käteensä, ja kaksi vuotta hän kuljetti sitä mukanaan<br />
»kärsien mitä suurinta tuskaa ja häpeää».386 {AO8 83.4}<br />
Myöhemmin paavi neuvoi seura-kuntien pappeja nuhtelemaan sunnuntain rikkojia sekä<br />
kehotta-maan heitä käymään kirkossa ja lukemaan ääneen rukouksia, jotta he eivät<br />
aiheuttaisi jotakin suurta onnettomuutta itselleen ja naapureilleen. Eräässä kirkolliskokouksessa<br />
esitettiin väite, jota protestantitkin ovat myöhemmin paljon käyttäneet, että<br />
koska salama oli iskenyt sunnuntaina työskennelleisiin, niin sen täytyy olla lepopäivä. »On<br />
ilmeistä», sanoivat prelaatit, »että heidän laiminlyöntinsä tämän päivän pyhittämisessä oli<br />
Jumalalle hyvin vastenmielistä.» Sitten esitettiin vetoomus, että papit, kuninkaat ja ruhtinaat<br />
sekä kaikki vilpittömät ihmiset »tekisivät kaiken voitavansa ja huolehtisivat, että tämä päivä<br />
saatettaisiin sille kuuluvaan kunniaan ja kristikunnan kunniaksi sitä tulevaisuudessa<br />
vietettäisiin jumalisemmin».387 {AO8 84.1}<br />
Kun kirkolliskokouksien päätökset osoittautuivat riittämättömiksi, pyydettiin maallista<br />
valtaa antamaan määräys, joka herättäisi kansassa pelkoa ja pakottaisi sen pidättymään<br />
395
Change language