Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Calvin oli saanut pappiskasvatuksen. Jo kaksitoistavuotiaana hänet nimitettiin erään<br />
pienen seurakunnan kappalaiseksi, ja piispa leikkasi hänen hiuksensa kirkon määräysten<br />
mukaan. Häntä ei vihitty papiksi, eikä hän suorittanut papin velvollisuuksia, mutta hän tuli<br />
hengellisen säädyn jäseneksi ja sai virkaansa vastaavan arvonimen ja sen mukaiset<br />
taloudelliset edut. {AO7 190.5}<br />
Kun hän nyt luuli, ettei hänestä koskaan voisi tulla pappia, hän siirtyi joksikin aikaa<br />
opiskelemaan lakia, mutta hylkäsi lopulta tämän suunnitelman ja päätti pyhittää elämänsä<br />
evankeliumille. Mutta hän epäröi ruveta julkiseksi opettajaksi. Hän oli luonteeltaan arka ja<br />
piti tuohon työhön liittyvää vastuuta pelottavan suurena. Hän olisi halunnut antautua<br />
tutkimustyöhön. Ystävien hartaat pyynnöt saivat hänet kuitenkin lopulta myöntymään. »On<br />
ihmeellistä», hän sanoi, »että näin alhaista sukua oleva korotetaan niin suureen<br />
arvoon.»211 {AO7 190.6}<br />
Calvin evankelioimistyössä Ranskassa<br />
Calvin aloitti työnsä rauhallisesti, ja hänen sanansa olivat kuin virvoittava kaste, joka<br />
laskeutuu maahan. Hän oli jättänyt Pariisin ja oli nyt eräässä maakuntakaupungissa<br />
prinsessa Margaretin suojeluksessa. Prinsessa rakasti evankeliumia ja suojeli sen<br />
puolustajia. Calvin oli hiljainen ja vaatimaton nuorukainen. Hän aloitti työnsä ihmisten<br />
kodeista. Hän kokosi perheen jäsenet ympärilleen, luki Raamattua ja selitti<br />
pelastustotuuksia. Ne, jotka kuulivat sanoman, veivät sen hyvät uutiset toisille; ja pian<br />
opettaja lähti ympärillä oleviin kaupunkeihin ja kyliin. Käyden sekä linnoissa että mökeissä<br />
hän jatkoi näin työtään ja perusti seurakuntia, joissa kasvoi pelottomia totuuden<br />
todistajia. {AO7 191.1}<br />
Muutamien kuukausien kuluttua hän tuli jälleen Pariisiin, jossa oppineiden ja opiskelijain<br />
keskuudessa kävi tavaton kuohunta. Vanhojen kielten opiskelu oli johtanut heitä tutkimaan<br />
Raamattua, ja monet, joiden sydäntä sen totuudet eivät vielä olleet koskettaneet,<br />
keskustelivat innokkaasti niistä, jopa hyökkäsivät katolisen kirkon puoltajien mielipiteitä<br />
vastaan. Calvin oli taitava väittelijä jumaluusopillisten kiistakysymysten alueella, mutta<br />
hänellä oli suoritettavanaan arvokkaampi tehtävä kuin meluavien skolastikkojen kiistaan<br />
puuttuminen. Ihmisten mielenkiinto oli herännyt, ja nyt oli sopiva aika esittää heille totuutta.<br />
Samaan aikaan kun teologisten väittelyjen hälinä täytti yliopistojen salit, Calvin kulki talosta<br />
taloon selittäen Raamattua kansalle ja puhuen sille ristiinnaulitusta Kristuksesta. {AO7<br />
191.2}<br />
Jumalan kaitselmuksesta Pariisi sai uuden kehotuksen evankeliumin vastaanottamiseen.<br />
Lefevren ja Farelin kautta annettu kutsu oli hylätty, mutta tuon suuren pääkaupungin<br />
kaikkien kansanluokkien oli vielä saatava kuulla sanoma. Poliittisten näkökohtien mukaan<br />
toimiva kuningas ei ollut vielä täydellisesti asettunut Rooman puolelle uskonpuhdistusta<br />
vastaan. Margaret toivoi yhä protestanttisuuden voittavan Ranskassa. Hän päätti antaa<br />
julistaa puhdistettua oppia Pariisissa. Kuninkaan ollessa poissa hän määräsi erään<br />
147
Change language