Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Herran tuleminen on kaikkina aikoina ollut hänen todellisten seuraajiensa autuaallinen<br />
toivo. Kun Vapahtaja erosi opetuslapsistaan Öljymäellä, hänen takaisintulolupauksensa<br />
valaisi heille tulevaisuuden ja täytti heidän sydämensä ilolla ja toivolla, joita suru ei voinut<br />
tukahduttaa eivätkä koettelemukset himmentää. Kärsimysten ja vainojen keskellä »suuren<br />
Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestyminen» oli heille<br />
»autuaallinen toivo». Kun Tessalonikan kristityt surivat kuoleman valtaan joutuneita<br />
rakkaitaan, jotka olivat toivoneet saavansa elää ja omin silmin nähdä Herran tulemisen,<br />
heidän opettajansa Paavali kiinnitti heidän huomionsa Vapahtajan tulemuksessa tapahtuvaan<br />
ylösnousemukseen kirjoittamalla heille: »Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten<br />
meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän<br />
kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.<br />
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla» (1 Tess. 4:16-18). {AO7 264.2}<br />
Kallioisella Patmossaarella rakastettu opetuslapsi kuuli lupauksen: »Totisesti, minä tulen<br />
pian», ja hänen kaipaava vastauksensa »Amen, tule, Herra Jeesus» esittää seurakunnan<br />
rukouksen koko sen maallisen vaelluksen aikana (Ilm. 22: 20). {AO7 264.3}<br />
Vankiloista, polttorovioilta ja mestauslavoilta, missä pyhät marttyyrit todistivat<br />
totuudesta, tulee vuosisatojen takaa selityksiä heidän uskonsa ja toivonsa perustuksesta. Eräs<br />
näistä kristityistä sanoo: »Vakuuttuneina hänen persoonallisesta ylösnousemuksestaan ja<br />
tämän perusteella myös omasta ylösnousemuksestaan hänen tullessaan he halveksivat<br />
kuolemaa, ja heidän havaittiin olevan sen yläpuolella.»294 He olivat valmiit menemään alas<br />
hautaan voidakseen »nousta ylös vapaina».295 He odottivat »Herran tuloa taivaasta pilvissä<br />
Isänsä kirkkaudessa perustamaan vanhurskaille valtakunnan». Valdolaisilla oli sama<br />
usko.296 Wycliff piti Vapahtajan palaamista seurakunnan toivona.297 {AO7 264.4}<br />
Luther sanoi: »Minä olen täysin vakuuttunut, että tuomiopäivä ei voi viipyä täyttä<br />
kolmeasataa vuotta. Jumala ei tahdo eikä voi sietää tätä jumalatonta maailmaa paljon<br />
kauemmin.» »Se suuri päivä lähestyy, jolloin ilkitöiden valtakunta kukistetaan.»298 {AO7<br />
265.1}<br />
»Tämä vanha maailma on lähellä loppuaan», sanoi Melanchthon. Calvin neuvoo<br />
kristittyjä, »etteivät epäröisi, hartaasti odottaessaan Kristuksen tulemisen päivää<br />
toivottavimpana kaikista asioista», ja selittää, että »koko uskovaisten perhe pitää katseensa<br />
suunnattuna tähän päivään». »Meidän täytyy isota Kristusta, meidän täytyy tutkia ja<br />
miettiä», hän sanoo, »kunnes koittaa se suuri päivä, jolloin Herramme täydellisesti ilmaisee<br />
valtakuntansa kunnian.»299 {AO7 265.2}<br />
»Eikö Herramme Jeesus ole kantanut lihaamme taivaaseen?» sanoi Knox, Skotlannin<br />
uskonpuhdistaja, »ja eikö hän ole tuleva takaisin? Me tiedämme hänen tulevan ja tulevan<br />
pian.» Ridley ja Latimer, jotka antoivat henkensä totuuden puolesta, odottivat uskossa<br />
Herran tuloa. Ridley kirjoitti: »Maailma lähestyy epäilemättä loppuaan. Niin minä uskon ja<br />
203
Change language