Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
tarvitaan. Lisäksi minä pelkään, että Saksassa syttyy suuri kapina, jolla Jumala rankaisee<br />
meidän kansaamme.»160 {AO7 160.3}<br />
Luther saarnaa hurmahenkiä vastaan<br />
Luther ryhtyi työhönsä suuresti varoen ja nöyrästi mutta kuitenkin päättävästi ja lujin<br />
ottein. »Sanalla meidän pitää kukistaa ja hävittää se, mikä on rakennettu väkivallalla», hän<br />
sanoi. »Minä en tahdo käyttää pakkoa taikauskoisia enkä uskottomia vastaan. — Ketään ei<br />
tule pakottaa. Vapaus kuuluu uskon perusolemukseen.»161 {AO7 160.4}<br />
Pian tiedettiin kaikkialla Wittenbergissä, että Luther oli tullut takaisin ja että hänen oli<br />
määrä saarnata. Kansaa tuli joka taholta, niin että kaikki eivät mahtuneet kirkkoon.<br />
Noustuaan saarnatuoliin hän opetti, kehotti ja nuhteli viisaasti ja sävyisästi. Puhuessaan<br />
muutamien väkivaltaisista toimenpiteistä messunpoistamisasiassa hän sanoi: {AO7 160.5}<br />
»Messu on paha asia; Jumala on sitä vastaan. Se pitäisi poistaa; ja minä toivoisin, että<br />
kaikkialla maailmassa sen tilalle asetettaisisiin evankeliumin ateria. Mutta älköön ketään<br />
temmattako siitä pois väkivaltaisesti. Meidän on jätettävä asia Jumalan käsiin. Hänen<br />
sanansa täytyy toimia eikä meidän. Minkä tähden niin, te kysytte. Sen tähden, että ihmisten<br />
sydän ei ole minun kädessäni niin kuin savi valajan kädessä. Meillä on oikeus puhua, mutta<br />
meillä ei ole oikeutta panna sanaa täytäntöön. Saarnatkaamme; loppu kuuluu Jumalalle. Jos<br />
minä käyttäisin pakkoa, mitä saisin sillä aikaan? Teeskentelyä, muodollisuutta, matkimista,<br />
ihmistapoja, ulkokultaisuutta. — Mutta ei olisi vilpittömyyttä, ei uskoa eikä rakkautta. Mistä<br />
taas nämä kolme puuttuvat, sieltä puuttuu kaikki, enkä minä antaisi päärynän kantaakaan<br />
sellaisesta tuloksesta. Jumala saa sanallaan enemmän aikaan kuin te ja minä ja koko<br />
maailma yhteisvoimin. Jumala valtaa sydämen; ja kun sydän on saatu, on kaikki<br />
voitettu. {AO7 160.6}<br />
»Minä tahdon saarnata, keskustella ja kirjoittaa; mutta en tahdo pakottaa ketään, sillä<br />
usko on vapaaehtoinen asia. Katsokaa, miten minä olen menetellyt. Minä nousin<br />
vastustamaan paavia, aneita ja paavin kannattajia, mutta ilman väkivaltaa ja metelöimistä.<br />
Minä esitin Jumalan sanaa, minä saarnasin ja kirjoitin muuta en tehnyt. Mutta minun<br />
nukkuessani — sana, jota olin julistanut, tuotti paavin vallalle sellaisen tappion, ettei mikään<br />
ruhtinas tai keisari ole tehnyt sille niin suurta vahinkoa. Kuitenkaan minä en tehnyt mitään;<br />
sana teki yksinään kaiken. Jos minä olisin turvautunut asevoimaan, kenties koko Saksa olisi<br />
joutunut kokemaan verenvuodatuksen kauhuja. Mutta mihin tulokseen se olisi johtanut?<br />
Sekä sielun että ruumiin turmioon ja tuhoon. Sen tähden minä pysyin rauhassa ja jätin sanan<br />
yksinään kulkemaan yli koko maailman.»162 {AO7 162.1}<br />
Yhden viikon aikana Luther saarnasi joka päivä hartaille kuulijajoukoille. Jumalan sana<br />
mursi kiihkomielisyyden lumouksen. Evankeliumin voima toi harhaan joutuneen kansan<br />
takaisin totuuden tielle. {AO7 162.2}<br />
124
Change language