Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
tervetulleita monille niistä, jotka väittivät olevansa kristittyjä. Neljännen käskyn<br />
noudattaminen vaati uhria, mistä useimmat kieltäytyivät. {AO7 386.1}<br />
Kiista oikeasta lepopäivästä<br />
Kun sapatin vaatimukset esitettiin, monet järkeilivät maailmanlasten tavoin. He sanoivat:<br />
»Me olemme aina pitäneet sunnuntain pyhänä, meidän isämme ovat tehneet samoin ja<br />
monet hyvät ja hurskaat sunnuntain pyhittäjät ovat kuolleet onnellisina. Jos he olivat<br />
oikeassa, olemme mekin. Tämän uuden sapatin noudattaminen saattaisi meidät ristiriitaan<br />
maailman kanssa, emmekä voisi siihen mitään vaikuttaa. Mitä pieni seitsemättä päivää<br />
pyhittävien joukko voi toivoa saavansa aikaan koko maailmaa vastaan, joka pitää<br />
sunnuntaita pyhänä?» Sa manlaisin todistein juutalaiset koettivat puolustaa menettelyään,<br />
kun he hylkäsivät Kristuksen Jumala oli hyväksynyt heidän isänsä, kun he toivat hänelle<br />
uhrinsa. Miksi lapset eivät voisi pelastua samalla tavalla? Samoin oli Lutherin aikana.<br />
Paavin kannattajat sanoivat, että tosi kristittyjä oli kuollut katolisessa uskossa, ja se osoitti<br />
tuon uskonnon riittävän pelastumiseen. Sellainen päättely osoittautuisi suureksi esteeksi<br />
kaikelle kristillisen uskon ja elämän edistymiselle. {AO7 386.2}<br />
Monet esittivät, että sunnuntain vietto on ollut kirkon vakiintunut oppi ja laajalle levinnyt<br />
tapa Useiden vuosisatojen aikana. Tähän vastattiin osoittamalla, että sapatti ja sen vietto<br />
olivat vieläkin vanhempia ja laajemmalle levinneitä, jopa yhtä vanhoja kuin maailma ja sekä<br />
enkelien että Jumalan hyväksymiä. Kun maan perustukset laskettiin, kun aamutähdet kaikki<br />
iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat, silloin laskettiin sapatinkin perustus (Job. 38:<br />
6, 7; 1 Moos. 2. 1-3). Tällä säädöksellä on täysi oikeus vaatia meidän kunnioitustamme. Sitä<br />
ei antanut inhimillinen valta, eikä se perustu ihmisten perimätietoon. Vanhaikäinen vahvisti<br />
sen ja hänen ikuinen sanansa käski sitä noudattaa. {AO7 386.3}<br />
Kun kansan huomio kiinnittyi sapatin uudistamista koskevaan kysymykseen, sen<br />
saarnaajat vääristelivät Jumalan sanaa selittäen sen todistuksia sellaisella tavalla, joka<br />
parhaiten rauhoittaisi kyselevät mielet. Ne, jotka eivät itse tutkineet Raamattua, hyväksyivät<br />
tyytyväisinä ne johtopäätökset, jotka olivat sopusoinnussa heidän toiveittensa kanssa. Useat<br />
koettivat kumota totuutta järkeilyllä, viisastelulla, isien perimätiedoilla ja kirkon<br />
arvovallalla. Sapatin kannattajat taas vetosivat Raamattuun puolustaessaan neljännen käskyn<br />
pätevyyttä. Vaatimattomassa asemassa olevat ihmiset, joiden ainoana aseena oli Jumalan<br />
sana, vastustivat oppineiden miesten hyökkäyksiä. Nämä hämmästyivät ja vihastuivat, kun<br />
he huomasivat kaunopuheiset viisastelunsa voimattomiksi sellaisten ihmisten yksinkertaista<br />
ja suoraa todistelua vastaan, jotka olivat perehtyneet enemmän Raamattuun kuin<br />
yliopistojen opettamiin hienouksiin. {AO7 386.4}<br />
Saamatta Raamatusta tukea näkemykselleen monet esittivät väsymättömän sitkeästi<br />
perusteluaan: »Miksi oppineet miehemme eivät ymmärrä tätä sapattikysymystä? Vain harvat<br />
uskovat, niin kuin te uskotte. On mahdotonta, että te olette oikeassa ja kaikki maailman<br />
310
Change language