Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
loistavasta valosta. Jos me käännymme pois Jumalan sanan todistuksesta ja hyväksymme<br />
vääriä oppeja sillä perusteella, että isämme opettivat niitä, me joudumme Babylonille<br />
julistetun tuomion alaisiksi: me juomme silloin hänen haureutensa vihan viiniä. {AO8 49.4}<br />
Oppi kaikkien lopullisesta pelastumisesta<br />
Monet, joista ikuisen piinan oppi on inhottava, ovat joutuneet päin-vastaiseen<br />
erehdykseen. He ym-märtävät, että Raamattu esittää Jumalan rakastavana ja säälivänä<br />
olentona, eivätkä he voi uskoa, että hän haluaa määrätä luomiaan olentoja ikuisesti palavan<br />
helvetin tuleen. Mutta kun he uskovat, että sielu on luonnostaan kuolematon, heidän on<br />
pakko tulla siihen johtopäätökseen, että kaikki ihmiset lopulta pelastuvat. Monien mielestä<br />
Raamatun uhkaukset on tarkoitettu ainoastaan pelottamaan ihmisiä kuuliaisuuteen eikä<br />
kirjaimellisesti toteutettaviksi. Siten synnintekijä voi elää itsekkäissä nautinnoissa<br />
välittämättä Jumalan vaatimuksista ja kuitenkin odottaa lopulta pääse-vänsä hänen<br />
suosioonsa. Sellainen oppi, joka käyttää väärin Jumalan armoa ja syrjäyttää hänen oikeutensa,<br />
miellyttää lihallista sydäntä ja rohkaisee jumalattomia heidän pahuudessaan. {AO8<br />
50.1}<br />
Sen osoittamiseksi miten ne, jotka uskovat kaikkien ihmisten pelastuvan, käyttävät<br />
Raamattua väärin tukeakseen sielulle tur-miollisia opinkappaleitaan, tarvitsee vain lainata<br />
heidän omia lau-suntojaan. Erään tapaturmaisesti kuolleen nuoren jumalattoman miehen<br />
hautajaisissa kaikkien pe-lastusta julistava saarnaaja valitsi tekstikseen Daavidia koskevan<br />
raamatunlauseen: »Hän oli loh-duttautunut Amnonin kuolemasta» (2 Sam. 13: 39). {AO8<br />
50.2}<br />
»Minulta kysytään usein», puhuja sanoi, »mikä tulee olemaan niiden kohtalo, jotka<br />
katumattomina syntisinä jättävät tämän maailman; jotka ehkä kuolevat päihtyneessä tilassa<br />
tai selvittämättömien rikosten tahraamina tai kuolevat niin kuin tämä nuori mies kuoli,<br />
koskaan tunnustamatta kristillisyyttä ja vailla uskonnollista kokemusta. Me tyydymme<br />
siihen, mitä Raamattu sanoo; sen vastaus ratkaisee tämän pelottavan kysymyksen. Amnon<br />
oli ylen määrin syntinen eikä katunut syntejään. Hän juopui, ja päihty-neenä hänet<br />
surmattiin. Daavid oli Jumalan profeetta, ja hänen on täytynyt tietää, kävisikö Amnonille<br />
tulevassa maailmassa huonosti vai hyvin. Mitä hän sydämessään tunsi? ’Kuningas Daavid<br />
ikävöi päästä Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuo-lemasta’ (2 Sam. 13:<br />
39). {AO8 50.3}<br />
»Ja mitä voidaan päätellä näistä sanoista? Eivätkö ne osoita sitä, ettei Daavid uskonut<br />
loppumattoman kärsimyksen oppia? Niin me sen käsitämme, ja tästä saamme loistavan<br />
todisteen miellyttäväinmän, valistuneemman ja suopeamman, lopullista yleistä puhtautta ja<br />
rauhaa lupaavan olettamuksen tueksi. Daavid oli lohduttautunut poikansa kuolemasta. Ja<br />
miksi? Koska hän profeetallisella silmällään saattoi katsoa kauas ihanaan tulevaisuuteen ja<br />
nähdä, että tämä hänen poikansa kaikista kiusauksista erotettuna, orjuudesta vapautettuna ja<br />
synnin saastasta puhdistettuna sekä riit-tävästi pyhitettynä ja valistettuna pääsisi<br />
369
Change language