Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
syntinsä anteeksi eivätkä joutuisi erotetuiksi seurakunnasta. Kuinka paljon tärkeämpää<br />
onkaan, että me tänä sovituspäivää vastaavana tuomion aikana ymmärrämme ylimmäisen<br />
pappimme työtä ja tiedämme, mitä velvollisuuksia meillä on. {AO7 368.4}<br />
Ihmiset eivät voi rangaistuksetta hylätä niitä varoituksia, joita Jumala armossaan heille<br />
lähettää. Nooan aikana lähetettiin taivaasta sanoma maan päälle, ja ihmisten pelastus riippui<br />
heidän suhtautumisestaan sanomaan. Koska he hylkäsivät varoituksen, Jumalan Henki jätti<br />
syntisen sukukunnan, ja he hukkuivat vedenpaisumuksen aaltoihin. Aabrahamin aikana<br />
armo lakkasi puolustamasta Sodoman rikollisia asukkaita, ja taivaasta lähetetty tuli kulutti<br />
heidät kaikki, lukuunottamatta Lootia, hänen vaimoaan ja kahta tytärtään. Samoin oli<br />
Kristuksen päivinä. Jumalan Poika sanoi sukupolvensa uskottomille juutalaisille: »Katso,<br />
teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi» (Matt. 23: 38). Katsellessaan viimeisiä päiviä sama<br />
ääretön viisaus sanoo niistä, jotka »eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa<br />
pelastua», että »Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että<br />
kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen» (2<br />
Tess. 2: 10-12). Kun he hylkäävät hänen sanansa opetukset, hän ottaa heiltä pois Henkensä<br />
ja jättää heidän niiden erehdysten valtaan, joita he rakastavat. {AO7 369.1}<br />
Mutta Kristus rukoilee vielä ihmisten puolesta, ja valoa annetaan niille, jotka sitä etsivät.<br />
Vaikka adventistit eivät tätä alussa ymmärtäneet, se selvisi heille myöhemmin, kun heille<br />
alkoivat avautua ne raamatunpaikat, jotka selittävät heidän todellisen asemansa. {AO7<br />
369.2}<br />
Määrätyn ajan mentyä ohi vuonna 1844 tuli vaikean koetuksen aika niille, jotka vielä<br />
uskoivat Kristuksen tulevan pian. Ainoana apuna todellisen asemansa selville saamiseksi<br />
heillä oli se valo, joka suuntasi heidän ajatuksensa taivaan pyhäkköön. Muutamat hylkäsivät<br />
uskon profeetallisia ajanjaksoja koskeviin aikaisempiin laskelmiinsa ja väittivät<br />
adventtiliikettä seurannutta Pyhän Hengen voimakasta vaikutusta inhimillisten tai<br />
saatanallisten voimien aiheuttamaksi. Toiset taas pitivät varmana, että Herra oli johtanut<br />
heitä heidän menneessä kokemuksessaan. Kun he valvoen ja rukoillen odottivat saavansa<br />
tietää Jumalan tahdon, he näkivät suuren Ylimmäisen pappinsa ryhtyneen suorittamaan<br />
papillisen palveluksensa toista osaa. Seuraten häntä uskossa he oppivat ymmärtämään myös<br />
seurakunnan viimeisen työn. He ymmärsivät paremmin ensimmäisen ja toisen enkelin<br />
sanomat sekä olivat valmiit vastaanottamaan ja antamaan maailmalle kolmannen enkelin<br />
vakavan varoituksen sellaisena kuin se esitetään Ilmestyskirjan 14. luvussa. {AO7 369.3}<br />
295
Change language