Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Luku 14—Englannin myöhempiä uskonpuhdistajia<br />
Kun Luther avasi suljetun Raamatun Saksan kansalle, Jumalan Henki kehotti Tyndalea<br />
tekemään samoin Englannissa. Wycliffin Raamattu oli käännetty latinankielisestä tekstistä,<br />
jossa oli paljon virheitä. Sitä ei koskaan painettu, ja käsin kirjoitetut jäljennökset maksoivat<br />
niin paljon, että harvat muut kuin rikkaat ja aateliset saattoivat hankkia sen. Kun lisäksi<br />
kirkko oli ankarasti kieltänyt sen lukemisen, levikki oli jäänut verrattain vähäiseksi. Vuonna<br />
1516, vuotta ennen Lutherin teesien ilmestymistä, Erasmus oli julkaissut Uuden testamentin<br />
kreikkalaisen ja latinalaisen painoksen. Täten Jumalan sana oli ensimmäisen kerran painettu<br />
alkukielellä. Tässä teoksessa oli oikaistu monia aikaisempien jäljennösten virheitä ja tekstin<br />
ajatus oli esitetty selvemmin. Se johti monet sivistyneistöön kuuluvat tuntemaan totuutta<br />
paremmin ja antoi uskonpuhdistukselle uutta vauhtia. Mutta kansan enemmistöllä ei ollut<br />
vielä mahdollisuutta saada itselleen Jumalan sanaa. Antamalla Raamatun maanmiehilleen<br />
Tyndale päätti Wycliffin alkaman työn. {AO7 214.1}<br />
Tyndale kääntää Uuden testamentin ja osia Vanhasta englanniksi<br />
Ahkerana tutkijana ja innokkaana totuuden etsijänä Tyndale oli vastaanottanut<br />
evankeliumin Erasmuksen Uudesta testamentista. Uutta vakaumustaan hän saarnasi<br />
rohkeasti ja vaati, että kaikki opit oli koeteltava Raamatulla. Paavin kannattajien väitteeseen,<br />
että kirkko oli antanut Raamatun ja että kirkko yksin voi selittää sitä, Tyndale vastasi:<br />
»Tiedättekö te, kuka on opettanut kotkan löytämään saaliinsa? Sama Jumala opettaa<br />
kaipaavia lapsiaan löytämään Isänsä hänen sanassaan. Kaukana siitä, että olisitte antaneet<br />
meille Raamatun, juuri te olette sen meiltä kätkeneet. Te poltatte niitä, jotka sitä kansalle<br />
opettavat, ja jos voisitte, te polttaisitte itse Raamatunkin.»231 {AO7 214.2}<br />
Tyndalen saarnat herättivät suurta innostusta, ja useat ottivat vastaan totuuden. Mutta<br />
papit olivat varuillaan, ja tuskin hän oli jättänyt kentän, kun he uhkauksillaan ja<br />
vääristelyillään koettivat tehdä tyhjäksi hänen työnsä. Liian usein he onnistuivat. »Mitä on<br />
tehtävä?» hän huudahti. »Kun minä kylvän johonkin paikkaan, vihollinen hävittää sen<br />
pellon, jonka juuri olin jättänyt. Minä en voi olla kaikkialla. Oi, jospa kristityillä olisi Pyhä<br />
Raamattu omalla kielellään! Silloin he voisivat omin neuvoin vastustaa näitä sofisteja. Ilman<br />
Raamattua on mahdotonta vahvistaa maallikoita totuudessa.»232 {AO7 214.3}<br />
Uusi suunnitelma valtasi nyt hänen mielensä. »Israelin omalla kielellä», hän sanoi,<br />
»laulettiin psalmeja Herran temppelissä; eikö silloin evankeliumin tulisi olla meidän<br />
keskuudessamme englanninkielisenä? — Pitäisikö kirkolla olla keskipäivällä vähemmän<br />
valoa kuin aamulla? Kristittyjen täytyy lukea Uutta testamenttia omalla äidinkielellään.»<br />
Kirkon tohtorit ja opettajat olivat keskenään erimielisiä. Vain Raamatun avulla ihmiset<br />
voivat oppia tuntemaan totuuden. »Joku luottaa tähän tohtoriin, toinen taas toiseen ja nämä<br />
molemmat tohtorit vastustavat toistensa käsityksiä. Miten voimme silloin tietää, kumpi on<br />
oikeassa ja kumpi väärässä? — Miten? — Jumalan sanan avulla.»233 {AO7 215.1}<br />
164
Change language