Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
kilometrejä yli vuorien, lumisateen iskiessä häntä kasvoihin ja paljaiden jalkojen turtuessa<br />
kosketuksesta jäiseen maahan. {AO7 313.3}<br />
Kun Wolffia varoitettiin menemästä aseettomana villien ja vihamielisten heimojen<br />
keskuuteen, hän sanoi olevansa »aseistettu». Hänen aseinaan olivat »rukous, into Kristuksen<br />
puolesta ja luottamus hänen apuunsa». »Minulla on lisäksi», hän sanoi, »sydämessäni<br />
rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiini sekä Raamattu kädessäni.»340 Mihin hyvänsä hän<br />
menikin, hänellä oli mukanaan hepreanja englanninkielinen Raamattu. Eräästä<br />
myöhemmästä matkastaan hän sanoo: »Minä — pidin Raamatun auki kädessäni. Tunsin<br />
voimani olevan tässä kirjassa ja uskoin tuon voiman ylläpitävän minua.»341 {AO7 313.4}<br />
Siten hän jatkoi työtään, kunnes sanoma tuomion läheisyydestä oli viety suureen osaan<br />
asuttua maailmaa. Juutalaisten, turkkilaisten, persialaisten, hindujen sekä monien muiden<br />
kansallisuuksien ja heimojen keskellä hän jakeli Jumalan sanaa näiden kansojen omalla<br />
kielellä ja kaikkialla hän julisti lähellä olevaa Messiaan hallitusta. {AO7 314.1}<br />
Matkoillaan Buharassa hän löysi syrjäisellä seudulla erillään asuvan kansan, jolla oli<br />
Herran pikaisen tulemisen oppi. Hän sanoo, että Jemenin arabialaisilla on »Seeraniminen<br />
kirja, joka koskettelee Kristuksen toista tulemista ja hänen hallitustaan kunniassa. He<br />
odottavat tulevan suuria tapahtumia vuonna 1840.»342 »Jemenissä — minä vietin kuusi<br />
päivää reekabilaisten luona. He eivät juo viiniä, eivät istuta viinitarhoja, eivät kylvä<br />
siementä, asuvat teltoissa ja muistelevat Joonadabia, Reekabin poikaa. Heidän joukossaan<br />
oli Daanin sukuun kuuluvia Israelin lapsia, — jotka yhdessä Reekabin lasten kanssa<br />
odottavat Messiaan pikaista tuloa taivaan pilvissä.»343 {AO7 314.2}<br />
Eräs toinen lähetyssaarnaaja huomasi Tartarissa olevan samanlaista uskoa. Muuan<br />
tartarilainen pappi kysyi lähetyssaarnaajalta, milloin Kristus tulee toisen kerran. Kun<br />
lähetyssaarnaaja vastasi, ettei hän tiennyt mitään siitä asiasta, pappi näytti suuresti<br />
hämmästyvän tavatessaan sellaista tietämättömyyttä miehessä, joka sanoi olevansa<br />
Raamatun opettaja. Samalla hän ilmoitti oman, profetiaan perustuvan käsityksensä olevan,<br />
että Kristus tulisi vuoden 1844 vaiheilla. {AO7 314.3}<br />
Maailmanlaajuista herätystä<br />
Englannissa alettiin saarnata adventtisanomaa jo niin varhain kuin 1826. Siellä liike ei<br />
esiintynyt niin tarkoin määrätyssä muodossa kuin Amerikassa. Kristuksen tulemisen tarkkaa<br />
aikaa ei opetettu niin yleisesti, mutta suurta totuutta Kristuksen pikaisesta tulemisesta<br />
voimassa ja kunniassa julistettiin laajalti. Tätä ei tapahtunut ainoastaan Englannin kirkosta<br />
erossa olevien protestanttien keskuudessa. Englantilainen kirjalija Mourant Brock toteaa,<br />
että noin 700 Englannin kirkon pappia oli antautunut julistamaan »tätä valtakunnan<br />
evankeliumia». IsoBritanniassa julistettiin myös sanomaa Herran tulemisesta vuonna 1844.<br />
Yhdysvalloista tulleita adventtisanomaa käsitteleviä julkaisuja levitettiin laajalti. Kirjoista ja<br />
aikakauslehdistä otettiin Englannissa jälkipainoksia. Englantilaissyntyinen Robert Winter,<br />
245
Change language