Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
ja luulla omistavansa totuuden. Mitä sitten? Me vastaamme, että Henki ja sana pitävät yhtä.<br />
Jos ihminen tutkii itseään Jumalan sanan avulla ja huomaa täydellisen sopusoinnun<br />
vallitsevan koko Raamatussa, silloin hänen täytyy uskoa, että hänellä on totuus, mutta jos<br />
hän huomaa, että häntä johtava henki ei ole sopusoinnussa koko Jumalan lain ja koko<br />
Raamatun kanssa, silloin hänen tulee varoa, ettei hän joudu perkeleen pauloihin.»360 »Minä<br />
olen usein ystävällisissä silmissä, kyynelten kostuttamissa poskissa ja mielenliikutuksen<br />
katkaisemissa lauseissa nähnyt parempia todistuksia tosi hurskaudesta kuin kaikessa siinä<br />
hälinässä, mitä kristikunnassa on.»361 {AO7 342.1}<br />
Uskonpuhdistuksen päivinä sen viholliset syyttivät hurmahenkisyyden tuottamista<br />
pahoista hedelmistä niitä, jotka sitä innokkaimmin vastustivat. Adventtiliikkeen vastustajat<br />
menettelivät samoin. Tyytymättä vain vääristelemään ja liioittelemaan ääriainesten ja<br />
kiihkoilijani erheitä he levittivät täysin perättömiä, epäsuotuisia huhuja. Näiden henkilöiden<br />
vaikuttimina olivat ennakkoluulot ja viha. Kristuksen tulemuksen julistaminen oven edessä<br />
olevana tapahtumana häiritsi heidän rauhaansa. He pelkäsivät sen olevan totta mutta<br />
toivoivat, ettei niin olisi. Tämä oli salaisena syynä heidän taisteluunsa adventisteja ja heidän<br />
uskoaan vastaan. {AO7 343.1}<br />
Muutamien kiihkoilijain tunkeutuminen adventistien riveihin oikeuttaa yhtä vähän<br />
päättelemään, että liike ei ollut Jumalasta, kuin kiihkoilijain ja pettureiden tunkeutuminen<br />
seurakuntaan Paavalin ja Lutherin päivinä oikeutti tuomitsemaan heidän työnsä. Jos<br />
Jumalan lapset heräävät unestaan ja alkavat vakavissaan tehdä parannusta ja uudistaa<br />
elämäänsä, jos he tutkivat Jumalan sanaa oppiakseen tuntemaan totuuden, niin kuin se on<br />
Jeesuksessa, jos he kokonaan pyhittäytyvät Jumalalle, silloin ei ole puuttuva todistusta siitä,<br />
että saatana on yhä vireässä toiminnassa. Hän on ilmaiseva voimansa kaikella mahdollisella<br />
petoksella valtakuntansa kaikkien langenneiden enkelien avustamana. {AO7 344.1}<br />
Hurmahenkisyys ja hajaannus eivät johtuneet Kristuksen toisen tulemisen julistuksesta.<br />
Niitä ilmaantui kesällä 1844, jolloin adventistit olivat epäilyn ahdistamia ja neuvottomia<br />
todellisen tilansa suhteen. Ensimmäisen enkelin sanomalla ja »keskiyön huudolla» oli<br />
hurmahenkisyyttä ja erimielisyyttä ehkäisevä vaikutus. Ne, jotka olivat mukana näissä<br />
vakavissa liikkeissä, olivat yksimielisiä. Heidän sydämensä oli täynnä rakkautta toisiinsa ja<br />
Jeesukseen, jonka he odottivat pian näkevänsä. Tämä usko, tämä autuaallinen toivo, nosti<br />
heidät kaikkien inhimillisten vaikutusten yläpuolelle ja osoittautui suojaksi saatanan<br />
hyökkäyksiä vastaan. {AO7 344.2}<br />
Aikaprofetian tarkistus<br />
»Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto:<br />
Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan. Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat<br />
lamppunsa kuntoon» (Matt. 25: 5-7). Kesällä 1844, sen ajan puolivälissä, joka ulottuu<br />
arvellusta 2300 päivän päättymisen ajasta saman vuoden syksyyn, johon niitten jälkeenpäin<br />
270
Change language