Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
Kaikki kuoleman pelko oli kadonnut. He saattoivat nyt kaivata vankilaa ja polttoroviota, jos<br />
he siten voisivat kunnioittaa Lunastajansa nimeä. {AO7 59.3}<br />
Syrjäisissä paikoissa esitettiin ja luettiin täten Jumalan sanaa, joskus yhdelle ainoalle<br />
ihmiselle, joskus pienelle joukolle, joka kaipasi valoa ja totuutta. Usein vietettiin tällä<br />
tavalla koko yö. Kuulijain ihmettely ja ihailu oli niin suuri, että armon sanansaattajan täytyi<br />
usein keskeyttää lukemisensa, kunnes ymmärrys saattoi tarttua pelastuksen sanomaan. Usein<br />
ilmaistiin ajatus tällaisilla sanoilla: »Tahtooko Jumala todellakin vastaanottaa minun uhrini?<br />
Haluaako hän olla minulle suosiollinen? Haluaako hän antaa minulle anteeksi?»<br />
Vastaukseksi luettiin: »Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä<br />
annan teille levon» (Matt. 11:28). {AO7 59.4}<br />
Usko tarttui lupaukseen, ja kuultiin iloinen vastaus: »Ei enää tarvitse tehdä pitkiä<br />
toivioretkiä, ei enää vaivalloisia matkoja pyhiin paikkoihin. Minä voin tulla Jeesuksen luo<br />
sellaisena kuin olen, syntisenä ja saastaisena. Hän ei hylkää katuvan rukousta. ’Sinun syntisi<br />
annetaan sinulle anteeksi.’ Minun, niin minunkin, syntini voidaan antaa anteeksi!» {AO7<br />
60.1}<br />
Pyhän ilon virta täytti sydämen, ja Jeesuksen nimeä kunnioitettiin ylistäen ja kiittäen.<br />
Nuo onnelliset sielut palasivat kotiinsa levittämään valoa, kertomaan toisille parhaan<br />
kykynsä mukaan uudesta kokemuksestaan, siitä että olivat löytäneet oikean, elävän tien.<br />
Raamatun sanoissa, jotka puhuivat suoraan totuutta kaipaavien ihmisten sydämelle, oli<br />
ihmeellinen, valtava voima. Se oli Jumalan ääni ja se oli vakuuttava niille, jotka<br />
kuulivat. {AO7 60.2}<br />
Totuuden sanansaattaja meni pois; mutta hänen vaatimattomuutensa, vilpittömyytensä,<br />
vakavuutensa ja syvä hartautensa jäivät monien keskustelujen aiheiksi. Useissa tapauksissa<br />
eivät kuulijat olleet kysyneet häneltä, mistä hän tuli ja mihin hän meni. He olivat aluksi<br />
olleet siinä määrin hämmästyksen ja sitten kiitollisuuden ja ilon valtaamia, etteivät olleet<br />
ajatelleetkaan kysyä häneltä. Kun he olivat pyytäneet häntä kotiinsa, hän oli vastannut, että<br />
hänen täytyi etsiä laumasta eksyneitä lampaita. Lieneekö hän taivaan enkeli, he<br />
kysyivät. {AO7 60.3}<br />
Valdolaisten vainoaminen<br />
Useissa tapauksissa totuuden sanansaattajaa ei enää nähty. Hän oli mennyt muihin maihin<br />
tai nääntyi jossakin tuntemattomassa vankilassa, tai kenties hänen luunsa vaikenivat siellä,<br />
missä hän oli todistanut totuudesta. Mutta niitä sanoja, jotka hän oli jättänyt jälkeensä, ei<br />
voitu hävittää. Ne tekivät työtään ihmisten sydämessä; siunatut tulokset tulevat täysin<br />
tunnetuiksi vasta tuomiopäivänä. {AO7 60.4}<br />
Valdolaisten lähetyssaarnaajat taistelivat saatanan valtakuntaa vastaan, ja pimeyden<br />
voimat heräsivät suurempaan valppauteen. Pimeyden ruhtinas tarkkaili jokaista totuuden<br />
edistämispyrkimystä ja teki omat asiamiehensä valppaiksi. Rooman kirkon johtajat näkivät<br />
46
Change language