Hengellinen Tarina Kahdesta Kaupungista
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Kuninkaan, aateliston ja papiston oli pakko alistua katkeroituneen ja raivostuneen kansan julmuuksiin. Sen kostonhimo vain yltyi kuninkaan teloituksesta, ja niiden, jotka olivat tuominneet hänet kuolemaan, täytyi pian seurata häntä mestauslavalle. Päätettiin tappaa kaikki, joiden epäiltiin olevan vihamielisiä vallankumoukselle. Vankilat olivat täpö täynnä; yhteen aikaan niissä oli yli kaksisataa tuhatta vankia. Valtakunnan kaupungit olivat täynnä kauhunäytelmiä. Toinen vallankumouspuolue oli toista vastaan, ja Ranskasta tuli intohimojen raivon valtaan joutuneiden taistelevien joukkojen suuri taistelukenttä. “Pariisissa mellakka seurasi toista ja kaupungin asukkaat olivat jakaantuneet sotkuisiin puolueihin, joiden ainoana pyrkimyksenä näytti olleen toistensa hävittäminen.” Yleistä kurjuutta lisäsi vielä kansakunnan sekaantuminen pitkälliseen ja tuhoavaan sotaan Euroopan suurvaltojen, kanssa. “Maa oli vararikon partaalla, sotajoukot vaativat maksamatonta palkkaansa, Pariisin väestö kärsi puutetta, rosvot ryöstivät maakuntia ja sivistys oli melkein kokonaan hävinnyt kurittomuuteen ja sekasortoon.”
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Hengellinen</strong> <strong>Tarina</strong> <strong>Kahdesta</strong> <strong>Kaupungista</strong><br />
omantunnon hallitsemiseen, eikä heidän vallassaan olevilla sieluilla ole riittävästi rohkeutta<br />
ja itsenäisyyttä seurata omaa vakaumustaan siitä, miten on toimittava. {AO8 105.1}<br />
Tietämättömyys ei kelpaa puolustukseksi<br />
Totuus ja Jumalan kunnia ovat erottamattomia. Meidän on mah-dotonta Raamatun<br />
ollessa ulottu-villamme kunnioittaa Jumalaa harhakäsityksillä. Monet väittävät, ettei sillä<br />
ole väliä, mitä ihminen uskoo, kun hän vain elää oikein. Mutta usko muovaa elämän. Jos<br />
valo ja totuus on ulottuvillamme, emmekä käytä hyväksemme etuoikeutta kuulla ja nähdä<br />
sitä, me todellisuudessa hyl-käämme sen; me valitsemme pi-meyden mieluummin kuin<br />
valon. {AO8 105.2}<br />
»Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie» (Sanani. 16: 25).<br />
Tietämättömyys ei kelpaa erheen tai synnin puolustukseksi silloin, kun on tilaisuus oppia<br />
tuntemaan Jumalan tahto. Ajatelkaamme matkustajaa. Hän tulee paikkaan, jossa on useita<br />
teitä ja jossa tienviitat osoittavat, mihin mikin tie vie. Jos hän ei välitä viitoista vaan valitsee<br />
sen tien, joka hänestä näyttää oikealta, hän tulee varsin todennäköisesti vilpittömyydestään<br />
huolimatta huomaamaan olevansa väärällä tiellä. {AO8 105.3}<br />
Jumala on antanut meille sanansa, jotta me voimme omakohtaisesti perehtyä sen<br />
opetuksiin ja tietää, mitä hän meiltä vaatii. Kun lainoppinut kysyi Jeesukselta: »Mitä minun<br />
pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?» Jeesus kiinnitti hänen huomionsa<br />
Raamattuun sanoen: »Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?» Tietämättömyys ei kelpaa<br />
puolustukseksi nuorille eikä vanhoille eikä vapauta heitä Jumalan lain rikkojalle kuuluvasta<br />
rangaistuksesta, koska heidän käytettävissään on tarkka esitys tästä laista, sen periaatteista ja<br />
vaatimuksista. Ei riitä, että ihmisellä on hyvät tarkoitukset; ei riitä, että hän tekee sitä, minkä<br />
itse katsoo oikeaksi tai mitä saarnaaja sanoo oikeaksi. Hänen sielunsa pelastus on<br />
kysymyksessä, ja hänen itsensä on tutkittava Raamattua. Hänen elämänsä perustukseksi ei<br />
kelpaa varminkaan oma vakaumus eikä lujinkaan luottamus siihen, että saarnaaja tuntee<br />
totuuden. Hänellä on kartta, josta näkyy jokainen taivaan tietä osoittava tienviitta, eikä hän<br />
saa tehdä mitään arvaamalla. {AO8 105.4}<br />
Omakohtaisen Raamatun tutkimisen välttämättömyys<br />
Jokaisen järjellisen olennon en-simmäinen ja tärkein velvollisuus on oppia Raamattua<br />
tutkimalla tuntemaan totuus ja sen jälkeen vaeltaa valkeudessa ja kehottaa muita tekemään<br />
samoin. Meidän tulisi joka päivä ahkerasti tutkia Raamattua punniten jokaista ajatusta ja<br />
verraten raamatunkohtia toisiinsa. Meidän on Jumalan avulla itsenäisesti muodostettava<br />
käsityksemme, koska joudumme itse vastaamaan itsestämme Jumalan edessä. {AO8 106.1}<br />
Oppineet miehet ovat tehneet Raamatussa mitä selvimmin ilmoitetut totuudet epäiltäviksi<br />
ja hämäriksi, kun he opettavat suurena viisautena, että Raamatun kirjoituksilla on salainen<br />
hengellinen merkitys, joka ei ilmene tekstin sanoista. Nämä miehet ovat vääriä opettajia. He<br />
ovat samanlaisia kuin ne, joille Jeesus sanoi: »Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne<br />
412
Change language